Vetävyyttä vessaan!

Tiedätte varmaan tunteen, jos joku osa kodista uudistetaan ja remontoidaan ja sen jälkeen kaikki muu näyttää kamalalta ja kulahtaneelta. No, loppuvuonna kävi juurikin niin, kun laitoimme yläkerran vessan uuteen uskoon. Seinille uudet, kauniit, valkoiset, isot laatat ja niiden väliin turkoosia mosaiikkilaattaa, niin johan muuttui 80-luvun ruskea pikkuvessa freesimmäksi.

Remontin jälkeen on tullut aina paha mieli, kun on mennyt alakerran vessaan. Se ei ole sentään ruskea. Ruskeus on peitetty epätasaisesti kaakelimaalilla ja niistä kohdin, mistä maali on kulunut, vanha ruskea väri muistuttaa itsestään. Vessan viihtyvyyttä ei ollenkaan paranna se, että menin asiantuntevana ostamaan palaneen loisteputken tilalle vahingossa akvaariovalaisimeksi tarkoitetun loisteputken. Ihmettelinkin, että näinkö paljon loisteputket yleensä maksavat... En kuitenkaan viitsinyt lähteä lamppua palauttamaan ja nyt olenkin jo tottunut vieraiden "hei, miks teillä on pinkki vessa?" -kysymyksiin.

Yhtä vessan seinää peittää koko seinän levyinen peililevy, joka on aina hammastahna- ja vesiroiskeissa ja jonka kiinnikkeet ovat ruostuneet. Kun muutimme, tuo jättipeili ei minua häirinnyt. Oli kivaa, kun oli niin paljon peilailutilaa. Muutama viikko sitten se iski: ällöttävä peili on saatava ulos täältä! Ikea-reissuhan siitä sitten tuli. Mukaan lähti mustanruskea-reunainen 70*70 cm peili sekä kolme tauluhyllyiksi tarkoitettua kapeaa, mustaa tasoa, johon saa mukavasti kaikki purnukat esille. Ennen kaikki hajuvedet, dödöt ja hiuslakat olivat yhdessä epäsiistissä kasassa laskutason kulmassa. Nyt kulmaan pääsi joululahjaksi saatu korurasia, jossa kaikki hilipimpelit ovat (toistaiseksi) nätissä järjestyksessä.

Vessassa on nyt selkeästi enemmän ryhtiä ja enää ei ole ollenkaan niin paha mieli, kun sinne menee. Valo on edelleen pinkihtävä mutta ei nyt viitsi tarttua kaikkeen kerralla...