Hälsans Kök -kamppiksen testissä Soija Chorizot

Jatketaan Buzzador-testauksia! Viime kerralla testissä oli kasvispyörykät, joista voi lukea lisää täältä. Tällä kerralla kaivoin pakastimesta ovo-vegetaariset Hälsans Kök Soija Chorizo -makkarat, joita oli pakkauksessa neljä kappaletta. Väri hieman pääsi yllättämään, sillä chorizosta tulee mieleen tummahko, punainen, mausteisen näköinen makkara. Nämä olivat pakkasen jäljiltä hieman kalpeita ja näyttivät perusmakkaroilta. Paistoin niitä pannulla pakkauksen ohjeen mukaan n. 12 minuuttia. Paistamisen jälkeen otin Soija Chorizosta testipalan. Koostumus ja maku ei ollut kovinkaan "makkaramainen" mutta en ollut sitä oikeastaan odottanutkaan. Sisus näytti enemmän chorizomaiselta, kuin ulkokuori, joka tosin muuttui paistaessa miellyttävämmän näköiseksi.

Jääkaapissani oli paketillinen juustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä tuorepastatortellineja, joiden ympärille rakensin Soija Chorizo -annoksen.

 Täytetyt tortellinit kermakastikkeessa ja Soija Chorizoa

rasia juustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä tuoretortellineja

1,5 dl ruokakermaa

yksi munankeltuainen

tuoretta persiljaa

yksi punasipuli

12-15 kirsikkatomaattia

suolaa ja pippuria

kolme Hälsans Kök Soija Chorizoa

Paista Soija Chorizot pannulla ohjeen mukaan n. 12 minuutin ajan. Pilko kirsikkatomaatit sekä hienonna punasipuli ja persilja. Voit paistaa punasipuleita hetken ajan chorizojen kanssa samalla pannulla, jotta ne hieman pehmenevät. Keitä tuoretortellineja hyvin suolatussa vedessä muutaman minuutin ajan. Kaada pastan keitinvesi pois ja lisää kattilaan pastan sekaan ruokakerma. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää joukkoon munankeltuainen kermakastikkeen suurustamiseksi sekä kasvikset.

Pilko chorizot. Sain netistä vihjeen, että Soija Chorizoa ei kannata lisätä kastikkeisiin, sillä se turpoaa kosteuden takia. Tämän takia lisäsinkin chorizot erikseen pastan päälle maukkaan juustoraasteen kera. Sitten vain syömään!

Hälsans Kök Soija Chorizo on mielestäni oikein hyvä ja terveellinen vaihtoehto rasvaiselle perusmakkaralle. Syödessä ei tule ollenkaan niin huono omatunto kuin vaikkapa kabanossia poskeen pistellessä! Kasvispyöryköistä ei olisi välttämättä heti osannut arvata, että ne eivät sisältäneet lihaa, kun taas Soija Chorizosta kävi samantien selväksi, että kyseessä on "tekomakkara". Maku kuitenkin miellytti mausteisuudellaan. Pakastimeen jäi vielä yksi chorizo odottelemaan ja aionkin heittää sen grillille vaikkapa tulevana vappuna! Oletko sinä jo testannut Soija Chorizoa? Kannattaa kokeilla! Kivaa viikon alkua!

Makkarin Kaunis Kauris

Iltoja! Sain toivomani Marimekon Kaunis kauris -lakanat myöhäisenä syntymäpäivälahjana tammikuussa. Ne ovat levänneet kaapissa jo kolmisen kuukautta ja olen odottanut päivää, koska saan ottaa ne paketista ja viedä ne sänkyyn! Tänään se päivä koitti ja ehkä olen joidenkin mielestä tosi ällöttävä, mutta en edes käyttänyt niitä pesukoneessa tai silitysraudan alla ennen peittojen ja tyynyjen ympärille käärimistä. Ei malttanut millään käyttää aikaa sellaiseen. Ne kuitenkin likastuu ja rypistyy, why bother.

Lakanat ovat kauniin turkoosit ja löysin kaapista niihin mätsäävän aluslakanankin. Ja mikä parasta, niissä on kaunis kauris! Samannäköinen kaveri hyppeli pari iltaa sitten tien yli ilta-ajelulla ollessamme. No, se taisi olla peura mutta yhtä nätti, kuin lakanoiden kauris kuitenkin.

Nämä menevät kyllä lakanoiden top kakkoseen yhdessä Marimekon Nanuk -lakanoiden kanssa, joista juttua aikaisemmin blogissani täällä. Samoin kuin Nanukistakin, Kauniista kauriistakin minulla on enemmänkin juttuja kotona: kuusi kahvimukia sekä pieni tarjotin. Mitä sinä pidät näistä lakanoista ja Marimekosta yleensä? I just love them...

Kohta tämä kauris painelee alakertaan kokeilemaan, miltä tuntuu nukkua toisten kauriiden joukossa, hyvät yöt kaikille!

Buzzador-kamppiksen testissä Hälsans Kök -tuotteet

Liityin viime vuonna Buzzadorien iloiseen joukkoon. Ideana Buzzadorissa on se, että saat kutsuja erilaisiin kampanjoihin, joissa pääset testaamaan erilaisia tuotteita ja buzzaamaan niistä ystävillesi. Aikaisemmin olen ollut mukana Dove-vartalovoiteen buzzaamisessa ja tällä kertaa pääsin mukaan Hälsans Kök -blogikampanjaan, jee! Oletko sinä jo Buzzador?

Buzzador lähetti lahjakortin S-ryhmän myymälöihin, jolla sain käydä ostamassa Hälsans Kökin pakastetuotteita. Ohjenuorana oli, että hankkisin kasvispihvejä, kasvispyöryköitä, kasvismureketta ja/tai falafeliä. Jos kuitenkaan omasta kaupasta ei näitä löytyisi, sain ostaa myös muita Hälsans Kök -tuotteita. Lähikaupastani S-marketista ei näitä kaikkia tosiaan löytynyt, joten valitsin kasvispyörykät, soija-chorizoa sekä seesaminugetit. Lahjakortille jäi vielä rahaa, jolla käyn myöhemmin ostamassa vielä yhden tuotteen. Tuotteet maksoivat noin 4,5 euroa pakkaukselta.

(kuva lainattu www.halsanskok.fi)

Sitten kokkaamaan! Päätin ensimmäisenä testata vehnä- ja soijaproteiinista valmistettuja ovo-vegetaarisia kasvispyöryköitä. Aluksi ajattelin, että ne toimisivat oivana lisäkkeenä vaikkapa broilerileikkeille. Laitoin pyörykät uuniin 200 asteeseen n. kahdeksaksi minuutiksi. Maistoin testipyörykän ja totesin sen olevan erittäin "lihamainen". Se näytti ihan lihapullalta ja maistuikin siltä. Kokkaussuunnitelma meni samantien uusiksi: eivät nämä pyörykät olekaan lisukkeita, vaan niille tulee valmistaa lisuke. Päätin valmistaa pyöryköiden kyytipojaksi seuraavanlaisen hyvin helpon reseptin:

Makkara-ratatouille ja kasvispyörykät

pätkä kesäkurpitsaa

1/4 keltaista paprikaa

pieni punasipuli

kirsikkatomaatteja

puolikas juustomakkara

cayennepippuria

8 kpl Hälsans Kök -kasvispyöryköitä

Paloittele kasvikset ja makkara ja heitä ne paistumaan pannulle. Paista kasvispyörykät uunissa 200 asteessa 8-9 minuuttia. Kypsennä kasviksia pannulla sen aikaa, kun pyörykät paistuvat uunissa. Mausta kasvisseos cayennepippurilla ja lisää pyörykät seokseen. Luonnollisesti voit jättää makkaran pois reseptistä, mikäli haluat ruoasta kokonaan kasvisversion. Tästä annoksesta riitti yhdelle henkilölle.

Olin yllättynyt kasvispyöryköiden mausta ja laadusta. En ole aikaisemmin kovin usein ostanut pakaste-eineksiä, enkä varsinkaan soijatuotteita, mutta nämä toimivat yllättävän hyvin. Jopa mieheni, joka on yleensä hyvin skeptinen kaikenlaisista tofutuotteista (liha on lihaa!), tykkäsi pyöryköistä. Kyllä näitä söisi mielellään uudemmankin kerran. Seuraavan kerran taidan tehdä näiden kaveriksi vaikka oikein maukkaan perunamuusin!

Kesäkurpitsapihvit

Mukavaa maanantaita! Viikonloppu hurahti taas nopeasti ohi. Tuli hiukkasen paha mieli aamulla, kun herätyskello soi ihan liian aikaisin kesken unien. Kuitenkin taas hyppäsin samantien ylös, sillä en ole torkuttaja. Olenkohan koskaan painanut edes vahingossa torkkua? En usko, sillä en ikinä nousisi ylös sängystä, jos tekisin niin. Monelle torkuttaminen taas on ihan normaalia. Millainen torkuttaja sinä olet?

Tuli viikonloppuna syötyä vähän miten sattuu, avattiin mm. grillimakkarakausi auringonpaisteen kunniaksi! Nyt olisi taas hyvä vähän keventää ruokavaliota näin arkipäivisin, joten tässäpä melko terveellinen ohje (okei, on siinä vähän parmesaania ja valkoista jauhoa...) teille kokeiltavaksi!

Kesäkurpitsapihvit

1 kesäkurpitsa

1 tl suolaa

30g parmesaanijuustoraastetta

1 iso kananmuna tai kaksi pientä

4 rkl vehnäjauhoja

0,5 tl ruokasoodaa

1 pieni sipuli

pippuria

öljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa raastimen isommalla terällä. Laita raaste kulhoon, lisää suola ja sekoita. Anna raasteen seistä n. kymmenen minuuttia. Purista ylimääräinen vesi kesäkurpitsoista pois. Siirrä raaste takaisin kulhoon ja maista. Lisää suolaa tarvittaessa.

Hienonna sipuli ja vatkaa kananmunia kevyesti ja lisää raasteen sekaan ne sekä parmesaani, jauhot ja ruokasooda. Sekoita ja mausta oman maun mukaan mustapippurilla.

Lämmitä vaikkapa lettupannu hellalla ja kaada jokaiseen koloon hieman öljyä. Lisää raastetaikinaa koloihin ja anna kypsyä noin 2-3 minuuttia molemmilta puolilta tai kunnes pinta on ruskea. Pihvit sopivat mukavasti esimerkiksi kanan tai kalan lisukkeeksi. Syömään siis! 

Vinkkejä viikonloppuun

TGIF. Vaikka on ollutkin lyhyt työviikko maanantain reissuvapaan takia, on se vaan aina niin mukavaa, kun perjantai-iltapäivä lähestyy. Suunnitelmissa on mm. treffailua kahdeksankuukautisen kummipojan kanssa sekä typyköiden kanssa radalle lähtöä lauantaina. Sunnuntaina voisi raahautua asuntonäyttöihin, jos löytyy energiaa lauantai-illan danssailun jäljiltä.

Pyöriskelin blogeissa tänään ja törmäsin siellä ihan uuteen tuttavuuteen, Livboxiin! Tämä palvelu on mennyt minulta ihan kokonaan ohi. Pieni sisäinen joulunlapseni alkoi hurrata hiljaa pään sisälläni mahdollisuudesta saada yllätyspaketti postisedän mukana joka kuukausi. Homma on siis se, että joka kuukausi Livboxin kaverit lähettävät ylläripaketin, joka sisältää erilaisia kosmetiikkatuotteita 13,90 euron kuukausihintaan. Hinta ei tunnu ollenkaan hullummalta, katsotaan nyt, miltä paketin sisältö sitten todellisuudessa näyttää. Eka paketti kopsahtaa postilaatikkoon toukokuussa. Onko kellään kokemuksia Livboxista? Kertokaahan.

Jos viikonlopuksi ei ole mitään suunnitteilla, kannattaa mennä leffaan katsomaan brittikomedia Vuoden se kestää, tsekatkaahan traileri! Käytiin se tyttöporukassa katsomassa toissapäivänä ja oli huippu! Alusta loppuun sai nauraa vedet silmissä, osui ja upposi. Ei todellakaan mikään perinteinen lässynlässy romanttinen komedia. Loistava tarina ja ihanat näyttelijät! Jos on vaikka toukokuun alussa umpeen meneviä Finnkinon joululahjalippuja vielä jäljellä, niin ne kannattaa käyttää tähän, ehdottomasti.

(kuva lainattu elokuvateatteristar.fi)

Jos leffaan meno ei kiinnosta ja shoppailu on enemmän juttusi, niin Stockalle vaan. Jos ei saanut Hullareista tarpeekseen, niin siellä näyttäisi olevan nyt Season sale... Käväisin itse nopeasti tsekkaamassa lompakko-osaston mutta eipä valitettavasti ollut kivoja lompsia tarjouksessa, joten säästyipä taas rahat muihin viikonlopun rientoihin.

(kuva lainattu stockmann.com)

Nyt täytyy vielä vähän tuulettaa, että jipppiiiiiii, yli tuhat hittiä sivuillani! Nyt kun vielä saisin neljä liittynyttä lukijaa lisää, niin laittaisin arvonnan pystyyn. Sanaa kiertämään siis. Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Top Vitonen

Upeaa, kohta on 1000 hittiä täynnä blogissani! Kun tuhat hittiä sekä kymmenen liittynyttä lukijaa on saavutettu, ajattelin laittaa arvonnan pystyyn. Palkintona hiustenhoitopaketti, jonka sisältö jääköön vielä arvoitukseksi. Joten käykääpä ihmeessä lukemassa juttujani ja liittykää mukaan, niin saadaan palkintopaketti pian postiin!

Sain jonkin aikaa sitten haasteen Beauty of Lifelta, kiitos kovasti siitä! Tässä vastauksia visaisiin kyssäreihin.

5 asiaa, joita tarvitsen päivittäin

Ruokaa

Hyvät yöunet

Omaa aikaa

Naurua

Suihkun!

5 kirjaa, joita suosittelen

Lionel Shriver: Poikani Kevin

Kathryn Stockett: Piiat

E L James: Satutettu (trilogian muut osat vielä lukematta mutta koukkuun jäin heti ekasta kirjasta)

Mary Higgins Clarkin kirjat, kuten Kodin suojassa

Karyn Slaughterin kirjat, kuten Sokaistu

  

5 materiaalista lahjatoivetta

Laadukas lompakko

Kartellin Componibili

Tuplakupla

Uusi keittiö

Saareke uuteen keittiöön

(kuva lainattu ambientedirect.com)

5 paikkaa, joihin haluan matkustaa

Australia

Dubai

Rooma

New York (pakko päästä vielä joskus uudelleen....)

Dubrovnik (sinne pääsen kesällä, jee!)

(kuva Dubrovnikista lainattu Aurinkomatkojen sivuilta)

5 adjektiivia, jotka kuvaavat minua

Huumorintajuinen

Luotettava

Organisoiva

Kuunteleva

Realistinen

5 lempiruokaani

Tämä on tosi paha...

Kaikenlaiset pastaruoat

Pizza on aina hyvää

Lihapullat ja muusi

Caesar-salaatti kanalla tai katkiksilla

Perinteinen jauhelihakeitto!

  

5 elämänohjetta, jotka haluan jakaa kanssanne

What goes around, comes around.

Vie mennessäs, tuo tullessas.

Mikä ei tapa, se vahvistaa.

Se hetki, kun luovutat, on hetki, jona annat jonkun toisen voittaa.

Kaikella on tarkoituksensa.

 

Haluan jakaa tämän haasteen näille kivoille blogeille:

Kotikolmio

Daralandia



Rapsakat rapukakkuset

Pitkästä aikaa bloggailemassa! Tai ainakin tuntuu siltä, että edellisestä postauksesta on jo kauan aikaa, koska tuli oltua viikonloppuna reissun päällä Ranskan maalla. Ranskasta tulee heti mieleen ihanan herkullinen ja terveellinen ruoka mutta nyt tilanne oli hieman erilainen, sillä reissu suuntautui vain ja ainoastaan Disneylandiin. Valkoista leipää, ranskiksia, hodareita ja hamppareita, siinä kolmen päivän menu pähkinänkuoressa. Välipalaksi mussutin cashew-pähkinöitä, että saisi niitä "hyviä rasvojakin" elimistöön kaiken sen muun rasvan vastapainoksi. Tuli omia keitoksia ikävä aina tietyin väliajoin ja tämän viikon ruokavalioon ei tule kuulumaan palaakaan patonkia tai croissanteja!

Tässä simppeli ohje vaikkapa väli- tai iltapalaksi. Tästä määrästä tuli n. 6 kakkusta, jotka eivät kauaa lautasella viihtyneet...

Rapsakat rapukakkuset

1 pieni kananmuna

200 g katkarapuja

0,5 dl korppujauhoja

neljäsosa limeä

0,5 rkl viinietikkaa

puolikas pieni sipuli

1 valkosipulinkysni

hieman chiliä

suolaa ja pippuria

rypsiöljyä paistamiseen

Hienonna sipuli ja valkosipuli aivan pieniksi. Hienonna katkaravut tehosekoittimessa tai vaihtoehtoisesti veitsellä. Sekoita hienonnetut katkaravut, sipulit, muna, etikka, limen mehu, chili ja korppujauhot. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Maista rapumassaa ja mausta lisää tarvittaessa. Anna massan maustua jääkaapissa puolisen tuntia. Muotoile massasta palleroita tai pihvejä ja paista niitä reilussa määrässä rypsiöljyä pannulla, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita. Valuta kypsät kakut talouspaperin päällä ja tarjoa vaikkapa salaatin valkosipulimajoneesin kera.

Hullujen Päivien hikoilua

Huh-huh-hullua! Kyllähän Stockalle piti taas heti aamusta tunkea, että varmasti saa, mitä haluaa. Olin tehnyt kuusi tuotetta sisältävän täsmäiskulistan edellisiltana ja se olikin fiksu veto, sillä olin ulkona hikihelvetistä 20:ssa minuutissa. Viisi tuotetta tippui keltaiseen kassiin kuuden sijaan, sillä pihiys iski. Ihan hyvä niin, sillä pitää vähän säästää rahaa viikonlopun reissullekin.

Ja siitä aasinsiltana pääsenkin ehkä tarpeellisimpaan ostokseeni: Eccon punaisiin tennareihin. Äippäni on aina vannonut Eccojen nimeen ja ajattelin nyt kokeilla, toimisivatko ne reissussa paremmin, kuin jotkut kaapissa lojuvat perustennarit. Käveltyä tulee kuitenkin paljon ja yleensä alaselkä on ensimmäinen, mikä prakaa. Toivottavasti nämä ottavat iskut pehmeästi vastaan, jotta selkä pysyy kunnossa. Ostin aamuisella shoppauskierroksella 38-koon kengät ja käppäilin niillä parisen tuntia ympäri toimistoa. Ne tuntuivat jotenkin liian isoilta, joten lounastauolla kävin varmuudeksi hakemassa myös 37-koon kenkulit. Nyt on sitten kahdet popot kokeilussa, joista toiset palautan ensi viikolla, kun Hulluilut ovat ohi.

Tämä ostos ei ehkä ollut tarpeellinen, mutta takki oli niin nätti (ja halpa), joten kyllä sekin mukaan piti ottaa. Lähdin turvallisesti mustalla kuosilla, vaikka tarjolla olisi ollut keväistä pinkkiä sekä valjua beigeä. Pinkki olisi ollut tosi pirteä mutta olo tuntui mustalta ostohetkellä, joten sillä mentiin. En koskaan muista, mitä takkeja keväälle ja kesälle minulla on jo jemmassa mutta muistaakseni laatikoista ei löydy mitään ihan samankaltaista.

Sisustusosastolla olisin mielellään viettänyt enemmänkin aikaa, mikäli ryysis ei olisi ollut niin ylitsepääsemätön. Sieltä sain kärpäsen kattoon, eli Paola Suhosen suunnitteleman Lento-palovaroittimen. Kuvasta poiketen minun kärpäseni on valkoinen. Olen tätä ötökkää aiemminkin ihaillut mutta nyt sain ihan oikean merkin ylhäältä, että tämä on pakko hankkia. Vanha palovaroittimemme alkoi nimittäin piippailla raivostuttavasti edellisyönä ja se täytyi ottaa alas. Kärpänen pääsee vanhan varoittimen tilalle keittiön kattoon. 

Tämä on se tuote, jonka kohdalla piti vetää kukkaron nyörit kiinni: Michael Korsin lompakko. En ole koskaan panostanut lompakoitteni laatuun ja sen ovat näköisiäkin. Nykyinen on ostettu jostakin marketista ja siinä on neppari, jonka pitäisi pitää kortit ja lippulappuset aisoissa. Joka kerta, kun otan sen laukusta, niin se on auki. Olen siis päättänyt, että seuraava lompsa tulee olemaan laadukas, nahkainen ja siinä on oltava vetoketju. Tuota mustaa versiota kävin hypistelemässä mutta sinne se jäi, sillä se ei ole vielä välttämätön. Ihana se kyllä on...

Näiden lisäksi mukaan lähti tuttu ja turvallinen Cliniquen kasvovesi jättipullossa sekä yksi dvd-leffa. Yritän niin kovasti olla menemättä tuonne uudelleen tällä viikolla mutta perskules, kun joka päivä tulee noita yllätystarjouksiakin... Täytyy pysyä vahvana! Mitä teidän ostoslistoille kuuluu?

Operaatio: Yrtit itämään

Olen ollut aina se ihminen, jonka kotona kasvit kuolevat. Enää en ole edes viitsinyt yrittää, sillä onnistumisprosentti hengissäpitämiseen on ollut todella alhainen. Tällä hetkellä hengissä on ihme kyllä kaksi kasvia: Lidlistä (!?!?) ostettu bonsaipuu sekä lahjaksi saatu jonkinsortin mehikasvi. Olen todella ylpeä bonsaista, sillä kun toin sen viime syksynä kotiin, se tiputti melkein kaikki lehtensä välittömästi. Kova on puun taistelutahto, sillä koko ajan se kasvattelee uusia lehtiä. Ei se kovin rehevä ole mutta elossa kuitenkin.

Olin tuossa eräänä päivänä pyöriskelemässä Plantagenissa aikani kuluksi ja käteen tarttui Jamie Oliverin yrtinkasvatuspurkki. Ajattelin antaa tälle purkkibasilikalle mahdollisuuden. Aloin värkkäämään multaa purnukkaan ja sitten oli siementen vuoro. Repäisin pussin auki ja siemenet olivat jo valmiiksi homeessa. Niille ei ollut annettu edes mahdollisuutta elämään. Ajattelin kuitenkin yrittää kasvattaa herkkubasilikaa homesiemenistä mutta taisi olla hieman turha projekti, sillä kolme viikkoa myöhemmin purkki näyttää täysin samalta kuin istutuspäivänä. Kannattaisiko tämän vain antaa olla?

Yrittänyttä ei laiteta. Jokin aika sitten kuljeskelin Ikeassa ja jostain syystä yrtit taas vetosivat minuun kovasti. Mukaan lähti kolmen yrttilajikkeen istutussetti: oreganoa, persiljaa ja sitruunamelissaa. Näissä kun oli kivannäköiset istutuspurkitkin mukana, niin olihan se pakko ottaa matkaan mukaan. Istuttelin ne viime viikonloppuna, joten jännityksellä odottelen, koska mullan seasta pilkottaa ensimmäinen yrtinpoikanen. Paketissa luki, että yrtit olisivat "leikkauskunnossa" 8-12 viikon kuluessa, saa nähdä.

Näiden istutus oli ehkä pelottavankin helppoa, että jotenkin sisäinen pessimistini osaa odottaa ongelmia matkan varrella. Onko jollakulla muuten vinkkejä kaupasta ostettujen yrttien, kuten basilikan, säilyttämiseen hengissä? Olen pitänyt sitä jääkaapissa ja huoneenlämmössä, kastellut ja ollut kastelematta ja koskaan se ei ole pysynyt hyvinvoivan oloisena muutamaa päivää kauempaa. Ymmärrätte siis varmaan huoleni näiden itsekasvatettavien kanssa... Siinä ne nyt möllöttävät keittiön ikkunalaudalla auringonpaistetta odotellen. Palailen asiaan yrttien suhteen muutaman viikon kuluessa, jolloin nähdään, onko minusta yrttien kasvattajaksi. Hyviä neuvoja kaivataan, kiitos!

Kivaa viikon alkua kaikille!

Viikonlopun fiilistelyä

Se olisi sitten taas yksi viikonloppu pulkassa. Ja luontoäippä päätti sitten kruunata sunnuntai-illan lumisateella, kiitos siitä. Katolta kun eilen rymähteli alas isoja lumijääkimpaleita, niin ehdin jo hurrata, että nyt se lumi lähtee. Mutta kun ei. Muistan, kun viime vuonna huhtikuun alussa kauhisteltiin, että miten käy vapun; joudutaanko viettämään piknikiä lumikasoissa. Silloin tapahtui kuitenkin jokin ihmesulamisreaktio ja saatiinkin ryystää skumppaa pebat kuivina nurtsilla. Tänä vuonna usko samaan ihmeeseen on to-del-la kovilla. Simban ilme kertoo kaiken.

Eilen, kun en tiennyt lumisateesta vielä mitään, laitoin hihat kotona heilumaan. Iski jokin kummallinen siivous/järkkäilyvimma. Tuollaisia vimmoja yleensä iski aina opiskeluaikoina tenttiviikoilla mutta nuo ajat ovat jo long gone. Parveke pääsi kesäkuntoon, vain kukat puuttuvat. Turhaa kamaa lensi roskikseen ja ei-niin-turhat kamat vietiin varastoon odottamaan kesän kirppiksiä. Vierashuoneen kirjahyllyyn kertyy aina kaikenlaista, sillä olohuoneessamme ei juurikaan ole säilytystilaa. Raivasin vierashuoneesta romua pois ja siitä tulikin huomattavasti siistimpi. Alla olevan kiinakaapin päällekin oli kertynyt luvaton määrä kaikkea turhaa mutta nyt jätin siihen vain yhden säilytyspurkin sekä kissojen pääsiäisohrat. Johan tuli paljon rauhallisempi fiilis huoneeseen.

Eikä viikonloppu ole mitään ilman hyvää ruokaa, eihän? Lauantaina iltasella alkoi tehdä mieli jotain pientä suolaista. Olin illan yksin kotona ja päätin väsätä itselleni vähän pizzaa... Yhden pizzan sijaan tulikin leipaistua neljä, uuups. En sentään niin possu ollut, että olisin vetäissyt kaikki itse kerralla naamariin. Riitti niistä kivasti sitten sunnuntain lounaallekin. Täytteinä oli mm. fetaa, tonnikalaa ja kylmäsavulohta sekä ilmakuivattua kinkkua ja chorizoa, nam. Ensi viikolla syödäänkin sitten pelkkää salaattia. Kivaa illan jatkoa!

Red velvet cake, ahhhh!

Keväistä lauantaipäivää kaikille!

Tulipa sitten vuoden päivät täyteen nykyisessä työpaikassani viime viikolla ja ajattelin sen kunniaksi leipaista kakun työkamujen päivää piristämään. Kakkuvalinta ei ollut tällä erää vaikea, sillä olen haaveillut muutaman viikon takaisesta New Yorkin ruoka -kurssista saakka siellä tehdystä red velvet cakesta, nammmm.... Se onnistuikin oikein hyvin ja kakku katosi päivän aikana kymmeneen makeanhimoiseen vatsaan. Vaikka pari postausta sitten lupasin, että koristelisin seuraavaksi tekemäni kakun uusilla, hienoilla koristelutyökaluillani, en kuitenkaan sitä tehnyt. Paha, paha. Ei vaan millään riittänyt energia uuvuttavan pääsiäisen jälkeen minkään uuden opiskeluun. Puolustuksekseni voin sanoa, että ei kakku koristeluja tarvinnut, se oli oikein hyvää pelkistettynäkin. Jätetään ne viiniköynnökset ja sydämet toiseen kertaan.

Tein kakkupohjan jo sunnuntaina, vaikka kakku tuli tarjolle vasta tiistaina. Red velvet cake vain paranee vetäytyessään ja sen käsittely oli myös huomattavasti helpompaa, kun se oli ehtinyt vetäytyä jääkaapissa kunnolla. Tosin oma versioni red velvetistä oli enemmänkin brown velvetiä, sillä punaisen, nestemäisen elintarvikevärin määrä ei oikein riittänyt värjäämään kakkua kirkuvan punaiseksi. Kurssilla käytettiin apteekista ostettua pulverimaista väriä ja se värjäsi kakun kauniin viininpunaiseksi. Maku oli joka tapauksessa oikein mainio. Maanantaina olikin sitten täyttämisen ja kuorruttamisen aika ja tiistaina sitten nautittiin!

Red velvet cake

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

2 tl kaakaojauhetta

1/2 tl suolaa

3 1/4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 munaa

3-4 tl punaista elintarvikeväriä

1 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

125 g voita

1 tl ruokasoodaa

1 tl valkoviinietikkaa

Täyte ja kuorrutus

250 g mascarpone-juustoa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl kuohukermaa

2 dl tomusokeria

3 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa halkaisijaltaan n. 20-senttinen irtipohjavuoka leivinpaperilla ja voitele sen reunat. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe kulhoon, lisää suola. Sekoita maito ja väriaine keskenään. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää munat yksitellen huolellisesti vaikkapa puuhaarukalla vatkaten. Lisää taikinaan puolet jauhoista ja puolet nesteestä. Sekoita taikina tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja neste ja sekoita taas. Sekoita sooda valkoviinietikan joukkoon ja kaada kuohuva seos taikinaan ja sekoita nopeasti.

Kaada taikina vuokaan ja paista n. 40 - 50 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi. Itse jäähdyttelin kakkua seuraavaan päivään, että se ehti kunnolla vetäytyä. Leikkaa pohja kahteen tai kolmeen osaan.

Valmista kuorrutus. Sekoita tuorejuusto ja mascarpone sähkövatkaimella. Siivilöi tomusokeri joukkoon ja sekoita. Lisää vaniljasokeri ja kerma. Vatkaa sähkövatkaimella, kunnes kuorrutus on sileää ja kuohkeaa. Kokoa kakku. Nosta pohjalevy tarjoiluvadille ja levitä n. 1,5 dl kuorrutusta päälle ja toista sama seuraavalle kerrokselle. Levitä jäljelle jäänyt kuorrutus kakun päälle ja mahdollisesti myös reunoille, mikäli kuorrutusta on tarpeeksi. Itse jätin reunat tällä kertaa kuorruttamatta.

Sitten vain kahvit keittymään ja syömään, nams!

Haaveita, haaveita

Inspiroituneena muiden blogien, kuten Beauty of Lifen, postauksista minäkin päätin tehdä haavelistan sisustushommeleista. Aloin tätä listaa päässäni muodostelemaan ja huomasin, että aika moni haavelistani asioista on Eero Aarnion suunnittelema...

Ykkösenä täytyy mainita (tosin eivät nämä missään tärkeysjärjestyksessä muuten ole) ikisuokkarini Eero Aarnion pallotuoli. Entisessä työpaikassani näitä oli paljon, eikä kukaan niissä koskaan istunut. Kollegan kanssa usein funtsittiin, miten sellaisen saisi rullattua sieltä ulos kenenkään huomaamatta... Ah.

Jatketaan Aarniolla. Tuplakupla. Ihan vaikka se pienin koko riittäisi. Pallotuoliin verrattuna tämä hankinta olisi ihan mahdollinen, mutten ole kuitenkaan raaskinut sitä hankkia, koska haluan sille täydellisen paikan, eikä sitä tällä hetkellä ole. Minulla on Aarnion Pinja-lamppu ja on sekin ihana, mutta ei se mikään Tuplakupla ole.

Ja kolmas kerta Aarniota. Puppy. Värillä ei väliä. Puppy tänne ja heti! Tai jos ei ihan heti, niin viimeistään sitten, jos joskus tulevaisuudessa kotona on vaikka lastenhuone.

Mennäänpä sitten keittiön puolelle. Jo jossain aikaisemmassa postauksessani mainitsin, että toivelistalta löytyy Timo Sarpanevan puukahvallinen pata. Tästä olisi jo jotain hyötyäkin, ei menisi pelkkään koristekäyttöön.

Yksi keittiöön liittyvistä suurimmista haaveista on saareke. Haluan saarekkeen! Nykyisessä keittiössä ahdistaa, kun ei ole laskutilaa tarpeeksi. Seuraavassa asunnossa on oltava saareke tai sitten vähintäänkin paljon lisää laskutilaa. Tälle lisääntyneelle laskutilalle asettaisin maailman kauneimman monitoimikoneen (jota tuskin osaisin edes käyttää) KitchenAid Artisanin. Jos sen saisin, olisi jatkuvasti leipätaikinat sun muut tuloillaan! Olisi, olisi.

Ja nyt, kun kesäkin on tulossa, niin terassille olisi kiva saada jotain uutta, kuten joku tämän tapainen riipputuoli. Jossain näin sellaisen "kukkakuosisen" version mutten millään muista missä. Stockalla? En muista. Jos joku muu muistaa, niin kerrohan ihmeessä! Olisi niin kiva käpristyä tuohon jätskitötterön kanssa.

Hmmm... Nämä haaveet eivät nyt olleet sieltä kaikkein halvimmista päästä mutta siksipä ne haaveita ovatkin. Ehkä sitten jonain päivänä joku näistä saa hyvän kodin meidän luotamme...

Katkarapu-mascarponerisotto

Kivaa pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille! Miniloma meni nopeasti ja tuntui, että koko pääsiäinen meni vain syödessä. Olimme lillumassa Naantalin kylpylässä, josta olimme varanneet myös buffet-illallisen. Käytiin kylpylään saapuessa "kevyellä" lounaalla, jonka jälkeen masut oli täynnä pekonihampparia ja pasta carbonaraa. "Kyllä ne ehtii sulaa illallisen alta pois tossa altaassa kelluessa"...

Eivät ehtineet. Illalliselle mennessä maha oli vieläkin niin täynnä, että syöminen teki fyysisesti kipeää. Jäi harmittamaan varsinkin juustopöytä, johon olisin mielelläni tehnyt paremmin tuttavuutta. Harmittavan monta juustolaatua jäi lautaselle nököttämään. Ja punaviinikastikkeessa kylpevää vasikanfilettäkin olisin mieluusti enemmän maistellut mutta kun ei pysty, niin ei vaan pysty. Se on kyllä kumma, että mitä enemmän illalla syö, sitä kovempi nälkä aamulla on. Aamulla ei ollut tietoakaan illan ähkystä ja sitten taas tyytyväisenä valloittamaan aamiais-buffettia. Ja sitten kotiin pääsiäislounasta vääntämään jne...

Tässä resepti, joka ei kuulunut kylläkään pääsiäiseemme mutta se on niin mahdottoman hyvää, että se ansaitsee tulla postatuksi!

Katkarapu-mascarponerisotto

4 dl risottoriisiä
1 l kanalientä
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
200 g mascarpone-juustoa

pussi pieniä pakastekatkarapuja

pussi isoja pakastekatkarapuja
1 dl voita

1 dl valkoviiniä

tuoretta timjamia

parmesaanijuustoa

oliiviöljyä

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa ja mustapippuria

Kuumenna öljy ja kuullota ensin hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää riisi ja kuullota, kunnes se on läpikuultavaa. Lisää joukkoon valkoviini ja hauduta se pois. Lisää kuumaa kanalientä vähän kerrallaan sekoittaen, kunnes riisi on kypsää. Tähän menee parikymmentä minuuttia.

Ota risotto pois liedeltä. Lisää joukkoon mascarpone-juusto, pienet sulatetut katkaravut, hienonnettu timjami, voi ja sitruunan mehu. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Lisää lopuksi joukkoon parmesaani ja asettele päälle isot katkaravut sekä lisää koristeeksi vielä hienonnettua timjamia. Tarjoile vaikkapa raikkaan salaatin sekä rapean patongin kera.