Valoaarteita mummolan vintiltä

Oi, ihana valoisa perjantai! Tämän päivän kirjoitus onkin omistettu valolle. Aurinko kun oikein nätisti nyt paistelee, niin kaikki kodin virheet tulevat esiin. Pakko myöntää, että näiden kolmen ja puolen vuoden aikana, kun olen nykyisessä kodissani asunut, en ole kertaakaan pessyt ikkunoita! Shock and horror!! Laiskiainen mikä laiskiainen, ehkäpä liian monta ikkunaa. Tänä keväänä lupaan sen tehdä. Lupaan, lupaan. Näyttää kovasti siltä, että kämppä menee tänä vuonna myyntiin, niin eihän näyttöjä kehtaa järjestää, jos ikkunoista hädin tuskin näkee läpi. Nojaa, ei tilanne nyt niin paha kuitenkaan ole. Mutta täytyy ne ikkunat silti pestä!

Olen kotonani yrittänyt yhdistellä uutta ja vanhaa keskenään. Tässä alla pari lamppuaarretta, jotka ovat peräisin mummoni ja pappani vintiltä. Mummon vintti on ollut pienestä pitäen kiinnostava paikka. Pienenä siellä leikittiin piilosta ja nyt isompana siellä käydään etsimässä aarteita. Vintti on ollut myös aika pelottava, sillä sinne asti talon lämmitys ei kulje ja ilma siellä on joskus ollut hyytävä, kun sinne on pitänyt kiivetä kylmempinä vuodenaikoina. Kaiken lisäksi portaiden yläpäässä roikkui pieniä ampiaispesiä ja aina joutui jännittämään, hyökkäisikö ampiaisparvi aarteen etsijän kimppuun. Koskaan ei ole hyökännyt.

Pyöreästä, muovisesta retrolampusta meinasi tulla kina enon vaimon kanssa, kun me molemmat olisimme sen halunneet. Minä näin lampun kuitenkin ensin ja hän totesi, ettei lampulle ole mietitty paikkaa, joten minäpä sen sitten itselleni nappasin. Siinä on pieni reikä toisella puolella mutta sain aseteltua lampun niin, ettei se periaatteessa koskaan näy.

Alin lamppu on ehkäpä läpikuultavaa posliinia (??) ja se muistuttaa ufoa. Se on tällä hetkellä piristamässä muuten modernia keittiötämme mutta olen tullut siihen tulokseen, että se ei valaise huonetta tarpeeksi. Luulen, että joudun miettimään sille uuden paikan.

Nämä molemmat lamput ovat tulleet kotiimme jäädäkseen, oli koti sitten missä tahansa. En tiedä, ovatko ne kenenkään kuuluisan muotoilijan tuotantoa mutta tunnearvohan on tärkein!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!