Kakkuja koristelemaan!

Menin sitten netistä tilaamaan sataosaisen kakun koristelusetin. Nyt tämä paketti on parisen viikkoa levännyt keittiön tasolla odottaen, että se pääsisi käyttöön. Joskus pari-kolme vuotta sitten päätin, että minustakin tulee taitava kakkutaiteilija, kuten monista, monista muistakin. Olen tehnyt tähän mennessä kaksi melkoisen simppelin näköistä sokerikuorrutteella päällystettyä kakkua. Väsäsin näitä kakkuja tuntien ajan ja sen verran tuli kiroiltua, että totesin, ettei tällaisten kakkujen värkkäämisestä harrastusta tule. Millä sen kuorrutteen saa kakun päälle ilman, että se repeilee??? Mikä on kuorrutteen ideaalipaksuus??? Kerran vuodessa on hyvä tahti näiden sokerikuorrutetorttujen kanssa tappelemiseen, ihan turhaa verenpaineen nostamista. 

Koristelusetti sisälsi mielettömän määrän kaikennäköisiä härpäkkeitä: kirjaimia, tötteröitä ja erilaisia "työkaluja" esimerkiksi viiniköynnöksien tekoon. Minkäköhän näköinen on viiniköynnös? Latasin koko setin pöydälle ja tunsin suurta hämmennystä, kun taas kissani oli näistä hilipimpeleistä huomattavasti otetumpi, kuin tuleva leipoja/koristelija itse. Mini on aina paikalla, kun jossain tapahtuu.

Muottien pohjassa olikin pienet piikit. Onko nämä tarkoitettu siis iskettäväksi kakun pintaan ja sitten piikkien jättämien reikien mukaan voidaan vaikkapa piirtää niitä viiniköynnöksiä? Käsi alkaa täristä jo pelkästä ajatuksesta. Vinkkejä ja apuja kaivataan!

Olin pari viikkoa sitten New Yorkin ruoka -kurssilla ja siellä tehtiin mm. red velvet cakea, joka oli ihanaa! Sitä pitää tehdä piakkoin kotona ja lupaan väsätä siihen sitten niin hienot viiniköynnökset ja muut, ettei ole ennen nähty!

Pääsiäisen bataattikeitto

Aurinkoista alkuviikkoa! Vaikka on vasta maanantai, täytyy jo tässä vaiheessa iloita, kun on pääsiäisen ansiosta lyhyt viikko tiedossa! Ja ensi viikkokin on lyhyt! Ja oikeastaan sitä seuraavakin, koska silloin on tiedossa pidennetty viikonloppureissu Ranskaan ja perjantain työpäivä jää lyhyeksi, oujee!

Kävikö teillä eilen paljon virpojia? Meidän oven takana kävi ihan ennätysmäärä kaikennäköisiä pupuja, kissoja ja niitä perinteisiä noitiakin. Onneksi olin varautunut korillisella munia, suklaapatukoita ja konvehteja. Aika paljon oli liikkeellä sellaisia moderneja noitia one piece -haalareissa ja converseissa. Asuun oli tosin liitetty pupun -tai kissankorvat, jotka sitten viimeistelivät tämän urbaanin pääsiäislookin. Jäin kaipaamaan yhtä pientä virpojaa viime vuodelta, jota ei tänä vuonna näkynyt. Yhden noitajoukon mukana kulki palopostin kokoinen mini-Darth Vader, jonka miekasta kuului kummallisia ääniä. Mitään tämä kaveri ei puhunut, otti vain pääsiäismunan ja poistui miekka ja karkkikori kainalossa. Tänä vuonna pikku-Vader ei harmi kyllä tullut rimpauttamaan ovikelloa, ikävä jäi.

Pääsiäisestä puheen ollen, tässä makoisa ja kauniin värinen keitto pääsiäispöytään. Teimme tätä alkukeitoksi parisen viikkoa sitten ja kuvassa näkyvä kaunis kattaus on kaverin uuden karheasta kodista.

Bataatti-kookoskeitto

1 kg bataattia

2 dl sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 kasvisliemikuutiota

1,5 l vettä

1/4 tl valkopippuria

1/2 tl timjamia

3 dl kookosmaitoa

2 dl valkoviiniä

tuoretta timjamia koristeluun

Kuutioi bataatit ja sipulit. Lisää ne sekä kasvisliemikuutiot ja vesi kattilaan. Keitä kasvikset kypsiksi.
Mausta valkopippurilla ja timjamilla. Soseuta keitto. Kaada joukkoon kookosmaito sekä valkoviini ja anna kiehahtaa uudelleen. Tarkista bataattikeiton maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Koristele bataattikeitto tuoreella timjamilla ja tarjoa keiton lisäkkeenä tuoretta leipää. Kookosmaidon voi korvata ruokakermalla, mikäli kookosmaidon maku ei miellytä. Jos keitto jää liian paksuksi, lisää nestettä makusi mukaan.

Valoaarteita mummolan vintiltä

Oi, ihana valoisa perjantai! Tämän päivän kirjoitus onkin omistettu valolle. Aurinko kun oikein nätisti nyt paistelee, niin kaikki kodin virheet tulevat esiin. Pakko myöntää, että näiden kolmen ja puolen vuoden aikana, kun olen nykyisessä kodissani asunut, en ole kertaakaan pessyt ikkunoita! Shock and horror!! Laiskiainen mikä laiskiainen, ehkäpä liian monta ikkunaa. Tänä keväänä lupaan sen tehdä. Lupaan, lupaan. Näyttää kovasti siltä, että kämppä menee tänä vuonna myyntiin, niin eihän näyttöjä kehtaa järjestää, jos ikkunoista hädin tuskin näkee läpi. Nojaa, ei tilanne nyt niin paha kuitenkaan ole. Mutta täytyy ne ikkunat silti pestä!

Olen kotonani yrittänyt yhdistellä uutta ja vanhaa keskenään. Tässä alla pari lamppuaarretta, jotka ovat peräisin mummoni ja pappani vintiltä. Mummon vintti on ollut pienestä pitäen kiinnostava paikka. Pienenä siellä leikittiin piilosta ja nyt isompana siellä käydään etsimässä aarteita. Vintti on ollut myös aika pelottava, sillä sinne asti talon lämmitys ei kulje ja ilma siellä on joskus ollut hyytävä, kun sinne on pitänyt kiivetä kylmempinä vuodenaikoina. Kaiken lisäksi portaiden yläpäässä roikkui pieniä ampiaispesiä ja aina joutui jännittämään, hyökkäisikö ampiaisparvi aarteen etsijän kimppuun. Koskaan ei ole hyökännyt.

Pyöreästä, muovisesta retrolampusta meinasi tulla kina enon vaimon kanssa, kun me molemmat olisimme sen halunneet. Minä näin lampun kuitenkin ensin ja hän totesi, ettei lampulle ole mietitty paikkaa, joten minäpä sen sitten itselleni nappasin. Siinä on pieni reikä toisella puolella mutta sain aseteltua lampun niin, ettei se periaatteessa koskaan näy.

Alin lamppu on ehkäpä läpikuultavaa posliinia (??) ja se muistuttaa ufoa. Se on tällä hetkellä piristamässä muuten modernia keittiötämme mutta olen tullut siihen tulokseen, että se ei valaise huonetta tarpeeksi. Luulen, että joudun miettimään sille uuden paikan.

Nämä molemmat lamput ovat tulleet kotiimme jäädäkseen, oli koti sitten missä tahansa. En tiedä, ovatko ne kenenkään kuuluisan muotoilijan tuotantoa mutta tunnearvohan on tärkein!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Sitä kuuluisaa avokadopastaa

Aurinkoista tiistaita! Joitain kuukausia sitten Hesarissa julkaistiin avokadopastan resepti ja siitä sitten nousi hirveä haloo ja syntyi uusi "trendiruoka". Facebook oli täynnä linkityksiä tähän reseptiin. Onhan tämäkin resepti ollut olemassa iät ja ajat mutta jostainhan näitä aina pulpahtelee ja sitten ne ovat niin in! Myönnetään, että itsekin printtasin ohjeen ja liimasin sen reseptivihkoon odottelemaan inspiraatiota. Inspiraatio antoi odottaa itseään kuukausia, kunnes parisen viikkoa sitten iski avokadokärpänen ja laitoin pastan porisemaan, jopa kahdesti yhden viikon aikana.

Tämä resepti oli todella simppeli ja lopputulos herkullinen. Ensimmäisellä kokeilukerralla noudatin Hesarin reseptiä orjallisesti mutta toisella kerralla jätin keitinveden lisäämisen kastikkeen joukkoon pois ja lisäsin joukkoon vain enemmän oliiviöljyä. Toisella kerralla pasta oli entistä parempaa.

Avokadopasta

1 valkosipulinkynsi

1/2 chiliä

1 lime

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

1/2 dl oliiviöljyä

kourallinen basilikaa

kourallinen lehtipersiljaa

1 dl raastettua pecorinoa

1 dl raastettua parmesaania

400–500 g spagettia

Kastike kannattaa valmistaa suoraan tarjoilukulhoon, jossa pasta kannetaan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili ja laita ne kulhoon. Purista limen mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokadot. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää kulhoon suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit sekä pecorino- ja parmesaaniraaste.

Sekoita kastike ja testaa maku. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Valuta pasta lävikössä. Pyörittele spagetti kastikkeen joukkoon. Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Vetävyyttä vessaan!

Tiedätte varmaan tunteen, jos joku osa kodista uudistetaan ja remontoidaan ja sen jälkeen kaikki muu näyttää kamalalta ja kulahtaneelta. No, loppuvuonna kävi juurikin niin, kun laitoimme yläkerran vessan uuteen uskoon. Seinille uudet, kauniit, valkoiset, isot laatat ja niiden väliin turkoosia mosaiikkilaattaa, niin johan muuttui 80-luvun ruskea pikkuvessa freesimmäksi.

Remontin jälkeen on tullut aina paha mieli, kun on mennyt alakerran vessaan. Se ei ole sentään ruskea. Ruskeus on peitetty epätasaisesti kaakelimaalilla ja niistä kohdin, mistä maali on kulunut, vanha ruskea väri muistuttaa itsestään. Vessan viihtyvyyttä ei ollenkaan paranna se, että menin asiantuntevana ostamaan palaneen loisteputken tilalle vahingossa akvaariovalaisimeksi tarkoitetun loisteputken. Ihmettelinkin, että näinkö paljon loisteputket yleensä maksavat... En kuitenkaan viitsinyt lähteä lamppua palauttamaan ja nyt olenkin jo tottunut vieraiden "hei, miks teillä on pinkki vessa?" -kysymyksiin.

Yhtä vessan seinää peittää koko seinän levyinen peililevy, joka on aina hammastahna- ja vesiroiskeissa ja jonka kiinnikkeet ovat ruostuneet. Kun muutimme, tuo jättipeili ei minua häirinnyt. Oli kivaa, kun oli niin paljon peilailutilaa. Muutama viikko sitten se iski: ällöttävä peili on saatava ulos täältä! Ikea-reissuhan siitä sitten tuli. Mukaan lähti mustanruskea-reunainen 70*70 cm peili sekä kolme tauluhyllyiksi tarkoitettua kapeaa, mustaa tasoa, johon saa mukavasti kaikki purnukat esille. Ennen kaikki hajuvedet, dödöt ja hiuslakat olivat yhdessä epäsiistissä kasassa laskutason kulmassa. Nyt kulmaan pääsi joululahjaksi saatu korurasia, jossa kaikki hilipimpelit ovat (toistaiseksi) nätissä järjestyksessä.

Vessassa on nyt selkeästi enemmän ryhtiä ja enää ei ole ollenkaan niin paha mieli, kun sinne menee. Valo on edelleen pinkihtävä mutta ei nyt viitsi tarttua kaikkeen kerralla...

Päivällistä Pure Bistrossa

Olin eilen kaverin kanssa nautiskelemassa Kauppatorin kupeessa olevassa Pure Bistrossa. En ollut tästä ravintolasta aikaisemmin kuullutkaan, kunnes bongasin ravintolan keittiömestari-Pertin Suomen Top Chef -ohjelmasta. Pitihän ravintola käydä testaamassa ja positiivinen ylläri paikka olikin. Selkeälinjainen sisustus, kauniit ja hyvänkokoiset annokset, mukava henkilökunta ja kiva, rauhallinen yleisfiilis kaiken kaikkiaan. Alkupalaksi valitsimme kala-äyriäischevichen popcornilla, pääruoaksi possun potkaa, mustapapuja ja chiliä. Top Chef -kokelas itse kävi possun meille tarjoilemassa. Viimeistelimme aterian neljällä erilaisella juustolla, näkkileivällä ja rusina-kapris-hillokkeella.

Kaikki oli oikein maukasta muuten, mutta possun potka olisi kaivannut kylkeensä hieman jotain kastiketta. Siitä jäi jotenkin kuiva tunnelma, vaikka kimchi ja etikkakurkut toivatkin mukaan kosteutta. Annokset olivat melko isot, sillä emme jaksaneet syödä jälkkärijuustoja loppuun. Eihän niin ole koskaan aiemmin käynyt, että juusto jää syömättä. Ennenkuulumatonta!

Meillä on ollut kaveripiirin kanssa diili, että käymme aina uudessa ravintolassa/kahvilassa syömässä, kun kokoonnumme porukalla. Tätä sopimusta on jatkunut ehkä vuoden päivät. Jokainen siis valitsee vuorollaan ravintolan, mihin menemme syömään. Tämä systeemi on ollut tosi kiva, sillä on päässyt maistelemaan kaikkea uutta ja ihanaa (ja välillä vähemmän ihanaakin) ja samalla on oppinut ruoasta paljon.

Pienenä olin monen ruoka-aineen suhteen nirso mutta nyt vanhemmiten olen päässyt todella monesta ruokapelosta yli. Vielä vaikeuksia tuottavat raaka-aineet ovat ainakin sienet ja ananas. Sienissä pelottavaa on ehkäpä koostumus ja ananas on vain epämiellyttävän makea ja kummallisen makuinen. Pienenä olin usein äidin ja mummon kanssa sienimetsällä ja se oli ihanaa. Sienien perkaaminenkin oli oikein hauskaa puuhaa mutta syöminen ei sitten ollenkaan. Mummo teki aina semmoista valkoista sienikastiketta keitettyjen perunoiden kanssa mutta minä aina närpin sienenpalaset kastikkeesta lautasen reunalle ja närppisin varmaan vieläkin. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen sienipelostakin yli...

Jauhelihasukkulat

Onkohan ilmassa jotain väsymyspulveria? Eilen illalla vetäisin "vahingossa" puolentoista tunnin päikkärit (piti mennä vain hetkeksi pötkölleen) ja menin silti kymmeneltä nukkumaan ihan väsyneenä. Ja enkä ole ainoa, sillä kaverini sanovat samaa, että ovat ihan loppu ja myös kylmissään. Toimistollakin eräs kollega istuu talvitakki päällä, kun on niin viluissaan. Ei paljon eroa omasta käytöksestäni, sillä villapaidan päällä on vielä varavillatakki, brrrrr....

Hyvä ruoka lämmittää, eikös se niin ole? Tässäpä Pirkka-lehdestä aikoinaan reseptivihkooni joutunut ohje, jota päätin vihdoinkin testata. En ollut täysin vakuuttunut porkkanatagliatellen ohjeesta, sillä mielestäni curry ja tilli olivat outo yhdistelmä. Kaiken lisäksi sukkuloihin tuli vielä basilikaakin, joten kaikki nämä maut yhdessä tuntuivat kummallisilta. Tilli kyllä tasapainotti melko makeaa porkkanatagliatellea mutta en ehkä jatkossa yhdistäisi jauhelihasukkuloita ja tätä tagliatellea keskenään. Testaa itse ja kerro, mitä mieltä olet!

Jauhelihasukkulat ja porkkanatagliatelle

400 g nauta-sikajauhelihaa

1 dl couscousia

1 dl vettä

1 sipuli

2 dl hienonnettuja yrttejä, esim. persiljaa tai basilikaa

1 tl öljyä

1 1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

4 porkkanaa

1 pieni purjo

1 rkl öljyä

1 tölkki ranskankermaa

1 tl currya

1/2 tl suolaa

1/2 - 1 dl hienonnettua tilliä

Kypsennä couscous pakkauksen ohjeen mukaisesti. Hienonna sipuli ja kuullota paistinpannulla öljyssä. Sekoita jauhelihan joukkoon jäähtynyt couscous, sipuli, yrtit ja mausteet. Muotoile taikinasta pitkulaisia sukkuloita ja asettele ne pellille leivinpaperin päälle. Kypsennä uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai voit vaihtoehtoisesti kypsentää sukkulat paistinpannulla.

Suikaloi kuoritut porkkanat vaikkapa kuorimaveitsellä. Leikkaa halkaistu purjo suikaleiksi. Kuullota kasvissuikaleet öljyssä paistinpannulla. Jatka hauduttamista kannen alla n. viisi minuuttia.

Mausta ranskankerma currylla ja suolalla. Sekoita se kasvissuikaleiden joukkoon ja kuumenna. Hienonna päälle runsaasti tilliä. Tarjoile jauhelihasukkulat porkkanatagliatellen ja salaatin kera.

Parmigiano melanzane

Taas maanantai, kyllä nämä viikot menee niin nopsaan! Viikonloppu meni melkein kokonaan kokkaillessa, kotona sekä kaverin luona. Nyt on selkeästi joku italialainen kausi menossa, sillä lauantai-illan ruokalistaan kuului mm. ihanaa rapu-mascarponerisottoa ja sunnuntailounaalla nautimme avokadopastaa, kampela-saltimboccaa ja omena-sitruuna-pannacottaa. Kirjoittelen näiden reseptit tänne joskus myöhemmin mutta tällä kertaa keskityn munakoisopaistokseen, jonka ohje tarttui mukaan italialaiselta kokkauskurssilta. Tosin kurssilla tehdessä paistoksesta ei tullut ollenkaan yhtä kaunis, kuin kotona tehdystä. Jamskis!

Parmigiano melanzane

yksi munakoiso

yksi pallo mozzarellaa

tölkki säilöttyjä, kuorittuja tomaatteja

yksi sipuli

tuoretta basilikaa

oliiviöljyä

parmesaaniraastetta

suolaa ja pippuria

Valmista ensin kastike. Hienonna ja kuullota sipuli öljyssä. Paloittele tomaatit ja lisää ne pannulle nesteineen. Hauduta kastiketta n. vartti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Leikkaa munakoiso n. puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja paista ne paistinpannulla oliiviöljyssä kauniin kullanruskeiksi ja nosta ne talouspaperille kuivumaan. Leikkaa mozzarellapallo viipaleiksi.

Laita voideltuun uunivuokaan ensin tomaattimurska, jonka jälkeen munakoisoviipaleita. Lisää munakoison päälle mozzarellaa, basilikaa, parmesaaniraastetta ja tomaattimurskaa. Toista tämä ja kokoa kauniita torneja. Minulle nämä ainekset riittivät viiteen kolmikerroksiseen torniin. Lisää tornien päälle vielä tomaattikastiketta sekä mozzarellaa.

Kypsennä paitosta uunissa ensin folion alla 200 asteessa n. 20 minuuttia. Poista folio ja kypsennä vielä 20 minuuttia. Jos nestettä irtoaa paljon, kaada se varovasti pois ennen tarjoilua. Anna tornien vetäytyä hetki ja koristele basilikalla. Nautiskele vaikkapa kanafileiden kanssa!

Lakanat vaihtoon!

Aurinko paistaa, ihanaa! Ihan erilainen fiilis lähteä uuteen päivään, kun ovesta ulos astuessa ei ole vastassa syvä harmaus. Kyllä se kevät sieltä tulee, vaikka tänään joutui vielä kaivamaan kaapista paksuimman talvitakin päälle paleltumisen varalta. Viimeistään pääsiäisenä olisi paras olla jo lumet sulaneet, että saa kaivaa kevättakin päälle ja koko talven kaapissa pölyyntyneet, käyttämättömät pilkulliset Converset jalkaan.

Vaikka kevät sieltä kolkutteleekin, vaihdoin lakanat melko talvisiin. Nämä Marimekon Nanuk-lakanat saattavat olla tämän hetken suosikkini. Olin aivan myyty, kun näin Nanukin ensimmäisen kerran. Jääkarhu halusi selkeästi uuden kodin juuri minun luotani. Ensikohtaamisen jälkeen Nanuk-perheeni on kasvanut parilla kahvimukilla, pikkulautasella, pillerirasialla sekä tietty näillä lakanoilla.

Näitä lakanoita löytyy myös puna-vihreinä versioina, ne ovat ehkä hieman näitä näyttävämmät mutta pidän näistä neutraaleista myös paljon. Kissani tekevät lakanoiden vaihdosta aina mielenkiintoisen operaation. Jostain syystä juuri sillä hetkellä on vain pakko hypätä sänkyyn ja juosta maanisesti sitä ympäri ja samalla estää aluslakanan saanti paikoilleen. Onko muilla kissaihmisillä samanlaisia kokemuksia? Aivan varmasti on... Puhtaisiin lakanoihin sujahtaminen tuntuu aina niin ihanalta, ilmeisesti myös Simbasta tuntuu samalta!

Iltapalaa pakkaspäivään

Rapsakkaa maanantaita kaikille! Mittari näytti aamulla -23,5 astetta, että se siitä kevään tulosta sitten! Selkä vieläkin hellänä lauantain lumitöistä, talvi vaan aina yllättää. Se voisi kyllä pitää nämä yllärit omanaan, kun on kuitenkin jo maaliskuu...

Tässä on tullut pienoinen tauko kirjoittamiseen, kun on jotenkin ollut niin toiminnantäyteinen viikko: The Killersin loistava keikka Hartwallilla, työkaverin pienimuotoiset tuparit täydellisesti remontoidussa kodissa (ei muuten tehnyt hyvää omalle orastavalle kämppäkuumeelle), erään kauniin yksivuotiaan typykän synttärikahvittelut, omaa laatuaikaa leffateatterissa katsomassa Unelmien pelikirja sekä sokerina pohjalla We will rock you -musikaali, joka yllätti positiivisesti upeilla laulusuorituksilla, bändistä puhumattakaan. Tuli halu mennä heti tsekkaamaan, mitä muita musikaaleja Helsinkiin on tulossa. Lontoossa kävin viime keväänä katsomassa Thrillerin sekä Wickedin ja muutama vuosi sitten New Yorkissa Rock of Agesin. Kaikki olivat täysin erilaisia mutta loistavia jokainen omalla tavallaan. Näitä lisää!

Tähän loppuun vielä pieni iltapalaresepti. Oikeaa ja nopeaa arkiruokaa... Jääkaapissa oli edellisen päivän kana-kasvispaistosta ja päätin käyttää jämät munakkaaseen.

Kana-kasvismunakas

n. 150 g kanasuikaleita

pätkä kesäkurpitsaa

puolikas sipuli

puolikas paprika

4 munaa

1 dl ruokakermaa

öljyä

suolaa ja pippuria

muita mausteita oman maun mukaan

Paista kanat ja kasvikset kypsiksi ja mausta oman mielen mukaan vaikkapa suolalla, pippurilla, chilillä ja curryllä. Ota kanat ja kasvikset hetkeksi sivuun pannulta. Vatkaa neljän munan rakenne rikki ja sekoita mukaan ruokakerma sekä lisää sekoitukseen suolaa ja pippuria. Sekoita munien joukkoon kanat ja kasvikset. Paista munakas öljyssä paistinpannulla molemmilta puolilta, kunnes se on tarpeeksi kypsä omaan makuusi. Tarjoile munakas raikkaan salaatin kanssa.