Olin eilen kaverin kanssa nautiskelemassa Kauppatorin kupeessa olevassa Pure Bistrossa. En ollut tästä ravintolasta aikaisemmin kuullutkaan, kunnes bongasin ravintolan keittiömestari-Pertin Suomen Top Chef -ohjelmasta. Pitihän ravintola käydä testaamassa ja positiivinen ylläri paikka olikin. Selkeälinjainen sisustus, kauniit ja hyvänkokoiset annokset, mukava henkilökunta ja kiva, rauhallinen yleisfiilis kaiken kaikkiaan. Alkupalaksi valitsimme kala-äyriäischevichen popcornilla, pääruoaksi possun potkaa, mustapapuja ja chiliä. Top Chef -kokelas itse kävi possun meille tarjoilemassa. Viimeistelimme aterian neljällä erilaisella juustolla, näkkileivällä ja rusina-kapris-hillokkeella.
Kaikki oli oikein maukasta muuten, mutta possun potka olisi kaivannut kylkeensä hieman jotain kastiketta. Siitä jäi jotenkin kuiva tunnelma, vaikka kimchi ja etikkakurkut toivatkin mukaan kosteutta. Annokset olivat melko isot, sillä emme jaksaneet syödä jälkkärijuustoja loppuun. Eihän niin ole koskaan aiemmin käynyt, että juusto jää syömättä. Ennenkuulumatonta!
Meillä on ollut kaveripiirin kanssa diili, että käymme aina uudessa ravintolassa/kahvilassa syömässä, kun kokoonnumme porukalla. Tätä sopimusta on jatkunut ehkä vuoden päivät. Jokainen siis valitsee vuorollaan ravintolan, mihin menemme syömään. Tämä systeemi on ollut tosi kiva, sillä on päässyt maistelemaan kaikkea uutta ja ihanaa (ja välillä vähemmän ihanaakin) ja samalla on oppinut ruoasta paljon.
Pienenä olin monen ruoka-aineen suhteen nirso mutta nyt vanhemmiten olen päässyt todella monesta ruokapelosta yli. Vielä vaikeuksia tuottavat raaka-aineet ovat ainakin sienet ja ananas. Sienissä pelottavaa on ehkäpä koostumus ja ananas on vain epämiellyttävän makea ja kummallisen makuinen. Pienenä olin usein äidin ja mummon kanssa sienimetsällä ja se oli ihanaa. Sienien perkaaminenkin oli oikein hauskaa puuhaa mutta syöminen ei sitten ollenkaan. Mummo teki aina semmoista valkoista sienikastiketta keitettyjen perunoiden kanssa mutta minä aina närpin sienenpalaset kastikkeesta lautasen reunalle ja närppisin varmaan vieläkin. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen sienipelostakin yli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti