torstai 19. syyskuuta 2013

Syksyn omenat soseeksi!

Syksy on tullut ja omenapuut ovat hedelmää pullollaan. Sain pienen pussillisen omppuja työkamulta ja sitten iskikin suurempi omenakuume. Piti lähteä mummolaan omenapuita ravistelemaan. Talviomenoita olisi puissa roikkunut jo suuret määrät mutta jätin ne vielä kypsymään ja keskityin kaneleihin. Olin loppujen lopuksi aika maltillinen ja mukaan lähti keskikokoinen paperipussillinen omppuja. Jotkut niistä olivat lintujen nokkimia joistain kohdista ja puusta putoamisen jäljiltä kolhuilla, mutta eipä tuo haitannut menoa, sillä soseeksi koko setti päätyi.


Jos omput olisivat olleet hieman siistimpiä, olisin keitellyt ne kuorineen, jotta ne kuorissa elelevät elintärkeät flavonoidit olisivat päässeet mukaan. Eikös tummassa suklaassakin ole paljon terveellisiä flavonoideja? Korvaan ompun kuoret syömällä vaikka taloussuklaata, nam nam. Palataanpas asiaan. Eli kuorin omput ja leikkasin linnun nokkimat reiät ja muut omppuun kuulumattomat töhnät pois. Tämän jälkeen paloittelin ne suht pieniksi ja poistin siemenkodat.

Kattilan pohjalle puolisen desiä vettä, omput mukaan, kansi päälle ja uuniin. Uuni lämmitetään n. 150:een asteeseen ja annetaan omppujen muhia parisen tuntia. Suurin piirtein kahden tunnin jälkeen kattila kannattaa nostaa uunista pois hetkeksi ja sekoitella omenoita ympäriinsä. Lämpötila lasketaan reiluun sataan asteeseen ja laitetaan kattila takaisin lämpöön ja annetaan olla, kunnes omput ovat mukavan pehmoisia. Itse pidin niitä uunissa kokonaisuudessaan vajaat viisi tuntia.


Sitten sauvasekoitin käteen ja surraamaan koko potti tasaiseksi. Valmis tuote ei välttämättä herätä suurinta ruokahalua mutta kyllä se ihan omenalta maistuu. Sokeria en lisännyt ollenkaan, terveellisiä kun ollaan...


Sitten olikin kaikki hyvänkokoiset pakasterasiat jo käytössä kesäisen mansikkasoseprojektin jäljiltä, joten ei auttanut muu kuin pussittaa tuotokset pieniin minigrippeihin. Reilut 15 pussia pääsi pakastimeen odottamaan syksyn ja talven leipomuksia. Tänä jouluna ei kyllä joulutortuista tule löytymään luumuhilloa...


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Block.

Olen ollut niin laiska blogimaailmassa viimeisen parin kuukauden ajan. Myönnän. Ei ole kiinnostanut kirjoittaa tai lukea. Kesä vei mennessään ja mukana tuli varsinainen writer's block. Kuvia olen joka puolelta ottanut paljon mutta ne eivät vain ole siirtyneet koneelta blogiin saakka. Jospa tilanne nyt syksyn tullessa muuttuisi. Onhan tämä jo iso askel, että pääsin kirjautumaan Bloggeriin (salasanaa en tosin ekayrittämällä muistanut, enkä edes toisella) ja käväisin lukasemassa muutamat ihanat blogipostaukset. Kyllä tämä tästä vielä lähtee...



Writer's blockista pääsemme nerokkaana aasinsiltana Harri Koskisen suunnittelemaan Block-valaisimeen. Olen aina kyseisen lampun kirkasta versiota ihaillut mutta pihiys on joka kerran nostanut päätään ja lamppu on jäänyt kauppaan. Eräänä päivänä viime viikolla kuitenkin pihiys oli kadoksissa. Kollega huhuili työpisteeltään, että Facebook-mainoksen mukaan nyt olisi Stockmannilla turkoosi Block satasen alennuksessa. Se oli menoa sitten. En ollut edes kuullut, että Blockia saa turkoosina ja turkoosi on niin minun värini.




Tämä turkoosi ihanuus oli suunniteltu varta vasten Stockmannin 150-vuotisjuhlavuodelle ja oli nyt alennettu, koska se on jo "last seasonia". Eipä kestänyt kuin kymmenisen minuuttia Stockan Facebook-mainoksen nähtyämme, kun olimme jo Argos-hallissa Blockit kainalossa kassalla. Saa olla Stockan markkinointiosasto ylpeä erittäin onnistuneesta mainonnastaan.



Selkeää paikkaa lampulle ei ollut mielessä mutta pakko se oli nyt saada. Parhaimmillaan se olisi yksinään jollain pitkällä, vaalealla tasolla. Meiltäpä ei sellaista kuitenkaan löydy, joten the next best thing oli lyhyt, vaalea tv-taso. Raivasin kaiken muun telkkarin vieriltä pois ja tein tilaa Blockille ja siinä se nyt nököttää. Tavallaan kodin parhaassa paikassa, sillä telkkari on jokapäiväisessä käytössä, joten sitä tuijotellessa voi ihailla samalla Blockia. Illan tullessa siitä tulee entistä kauniimpi, pehmeää valoa pimeisiin syysiltoihin. Mitäs pidätte? Löytyykö kotoasi oma ihana Block?




Eikä se shoppailu Stockalla siihen loppunut, sillä satuimme laskeutumaan hissillä ykköskerrokseen juurikin siihen paikkaan, missä on esillä uudet Coca Cola Light <3 Marc Jacobs -putelit. Olohuoneen ikkunalaudalla tönöttivät jo ennestään Jean Paul Gaultierin vastaavat, joten pitihän nämäkin saada niille seuraksi. Gaultierin kuosit miellyttävät omaa silmääni enemmän mutta ei Jacobs kovin paljon niiden rinnalla kalpene. Kummista pidät enemmän?


Ihanaa illan jatkoa!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kesä kukkii!

Miten juhannus meni? Vietimme naapureiden ja kamujen kanssa harvinaisen aikuismaisen juhannuksen, sillä valot sammuivat jo puolenyön aikaan. Totesimme sen johtuvan mukana menossa olevasta naapurin pikkuvaavista, joka näki maailman ensimmäisen kerran juhannusviikon maanantaina. Piti tietty näyttää hyvää esimerkkiä beibille heti viiden päivän vanhana.

Mieli on hyvin pitkälti kahden viikon päästä alkavassa kesälomassa. Vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että jaksan oikein hyvin odottaa sinne heinäkuun tokalle viikolle loman alkua mutta nyt olisin täysin valmis jäämään lomalle vaikka heti huomenna. Koska sinä vietät kesälomasi?

Tässä muutamat näpsyt kotipihan kukkasista, lisätään vähän kesäfiilistä! Ei muuta tällä erää, aurinkoista päivää kaikille!



 

 

 



tiistai 18. kesäkuuta 2013

Maustekaappi uusiksi!

Hellurei! Blogeista löytyy hirmuisesti inspiraation lähteitä. Jos vielä saisi aikaiseksi toteutettua kaikki nämä löytyneet inspiksen kohteet, niin voisi olla itsestään ylpeä. Kotoa löytyisi niiiiiin paljon tuunauskohteita, että mielikuvitus meinaa loppua kesken.

Yhden kohteen sain kuitenkin nyt hoidettua, ainakin melkein. Maustekaappi. Se on ollut sekava kokoelma erilaisia purkkeja ja pusseja ja minua on aina häirinnyt sen vaikeaselkoisuus. Aina kun kaapista jotain ottaa, niin toinen purnukka tippuu kamalalla kolinalla lattialle. Tosi toimivaa. Lähtötilanne on siis alla. Toiveissa siis harmoninen ja selkeä maustetaivas.



Ikea-reissuhan tästäkin sitten tuli. Ostin 20 Droppar-maustepurkkia näin aluksi. Ne olivat hieman liian isoja toiveisiini nähden mutta kaikkea ei voi aina saada. Kävin myös Clas Ohlsonilta ostamassa halvimman mahdollisimman Dymon, mitä löytyi. Olisi ehkä kannattanut panostaa muutama euro enemmän, sillä Dymon leikkuri lopetti toimintansa heti ensiyrittämän jälkeen. Noo, saksilla vaan.

Sitten vain mausteet uusiin purkkeihin. Muuten olen tulokseen oikein tyytyväinen mutta maustekaappini tarvitsee lisää hyllyjä, jotta saan sinne lisää purkkeja! Eivät mausteet sentään tuohon lopu, vaan ruokakaapissa on yksi harvinaisen sekava kokoelma niitä lisää. Ideaalia olisi, jos kaikki mausteet olisivat samanlaisissa purnukoissa.



Kyllä mieli nyt lepää kaappia katsellessa. Purkit ovat tosin melko hasardisti päällekkäin, joten pitänee noudattaa erityistä tarkkuutta purkkien noukkimisessa siihen saakka, kunnes saan jostakin hommattua sinne pari hyllyä lisää. Mitäs pidätte? Sattuuko jollakulla muuten olemaan tarvetta tyhjille maustepurkeille johonkin omaan tuunausprojektiin? En ole vielä vienyt niitä lasinkeräykseen, joten huudelkaapa, mikäli tarvetta on!


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Taivaallinen Taste of Helsinki

Ihanaa, sateinen sunnuntai. Ei ole pakko tehdä mitään, jos ei jaksa. Heti kun aurinko on alkanut näyttäytymään, on bloggaaminen ja blogien seuraaminen jäänyt vähemmälle, kun koneella istuminen ei enää kiinnosta. Tänään on kuitenkin hyvä blogipäivä, ei pelkästään sateen takia, vaan sen, että kirjoitusaihe on mieluinen, nimittäin ruoka, mikäs muukaan.

Viikonloppu on mennyt herkullisen ruoan parissa. Perjantaina viiden (tai oikeastaan kahdeksan) ruokalajin päivällisellä Munkkiniemen Solnassa, joka oli aivan loistava. Ruoka, viinit, palvelu ja tunnelma olivat onnistuneet. Täyskymppi. Ja viikonlopun toinen täyskymppi oli Taste of Helsinki -ruokafestarit Helsingissä. Alunperin tämän vuoden tastingit meinasivat jäädä väliin mutta lauantainen ihana auringonpaiste sai liikkeelle ja suunnaksi löytyi ruokaparatiisi Kansalaistorin puistossa.



Tänä vuonna mukana oli 12 ravintolaa: Gaijin, Aito, Bistro O Mat, Olo, Ask, Smör, Luomo, Toscanini, Demo, Juuri, Muru ja Ravintola C. Jokainen ravintola oli valmistanut kolme nimikkoannostaan, joiden hinta vaihteli neljästä kuuteen markkaan (eli euroon). Rahaa sai kulumaan paljon, sillä koko ajan teki mieli maistella lisää ja lisää ja lisää. Pysyimme kuitenkin kohtuudessa ja maistelimme viisi eri annosta viidestä eri ravintolasta per henkilö ja maltillisesti viiniä vain parin lasin verran.


Alkuruoaksi otimme Olon Rörvikin lohta ja merimaskun uutta perunaa sekä Bistro O Matin luomunaudanlihacarpacciota, punajuuriaiolia ja mehustettua salaattia. Rakastan lohta ja Olon lohi olikin oletetusti suussa sulavaa. Simppelit maut, annos ei tarvinnut mitään muuta. Carpacciota sain maistaa ihan vain pienen palan verran mutta oikein hyvältä sekin maistui.


Jatkoimme ruokamatkaa kahdella erilaisella possulla. Ensinnä Gaijinin Pork belly Yakiniku eli makeassa soijassa marinoitua grillattua possunkylkeä ja japanilaista vesikrassia. Tämä Tomi Björkin luoma possu nousi ehkäpä suosikiksi kaikista maistetuista annoksista. Ihanan makeaa ja mureaa possua, olisi tehnyt mieli ottaa vielä toinenkin minivarras evääksi kotimatkalle. Seuraavaksi Demon haudutettua viljaporsaan poskea, herkkusientä, tryffeliä ja ryppyporkkanaa. Olen aina ollut "sienivammainen" mutta posken alla lepäävä "sienipyre" poisti paljon sieniennakkoluuloja. Aivan ihana annos.


Viiniä nautittiin tyylikkäästi Iittalan Essence-laseista. Otin maistiaisen australialaista McGuigan Black Label Moscato -valkkaria ja se olikin loistovalinta. Melko makea ja joukossa pieniä kuplia, erittäin kesäinen viini. Ihastuin siihen sen verran, etten muuta viiniä sitten maistanutkaan.

 

Possun jälkeen testiin pääsi kirkkonummelaisen Bistro O Matin fenkolilla maustettu haukiburger sitruunakastikkeella ja perunasipseillä. Haukea pidetään yleisesti roskakalana mutta huhuista päätellen se on tekemässä uutta nousua ravintolamaailmassa. En ole haukea kovin paljon ennen syönytkään mutta jos se näin hyvältä saadaan maistumaan, niin aivan varmasti syön haukea vielä useammankin kerran. Todella onnistunut pikkuburgeri, pysyi hyvin kasassa ja oli siisti syödä, toisin kuin hampparit yleensä.


Tätä Olon rypsipossun välikyljystä ja Malmgårdin ohraa en päässyt itse maistamaan mutta annos oli aurinkoisen ja iloisen näköinen. Mikäli budjettini olisi ollut rajaton, olisin varmasti myös maistanut tätä annosta, tällä kertaa sain tyytyä annoksen visuaalisuuden ihastelemiseen.


Tämä oli toinen kertani Taste of Helsingissä. Viime vuonna kävimme arki-iltana ja silloin jonotuskaaos oli kammottava. Ensin jonotettiin lipputiskille, sitten markanvaihtotiskille, josta jatkettiin jonottamaan viinilasitiskille. Ravintoloiden tiskeille sentään pääsi melko suoraan mutta ruokailupaikkoja, siis pöytiä tai tuoleja, oli todella rajoitetusti, joten istuskelimme pääasiassa nurmikolla. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma nurmikon ollessa kuiva.

Tänä vuonna tilanne oli täysin toinen. Juuri mihinkään ei tarvinnut jonottaa, markanvaihto oli tehty helpoksi, sillä alueella kiersi ystävällisiä markanvaihtajia. Myös markanvaihtopisteiden ja lasivuokrauksen telttojen paikkoja oli vaihdettu toimivampiin lokaatioihin. Mielestäni myös ravintoloita oli jaettu niin, etteivät kaikki ravintolat olleet samassa paikassa, toisin kuin viime vuonna. Istumapaikkoja sekä "baaripöytiä" oli selkeästi viime vuotta enemmän, joten mahdollisuudet mukavampaan herkutteluun olivat paremmat. Vaikka vietimme festareilla vain pari tuntia, oli kokemus erittäin onnistunut ja suuhun jäi kirjaimellisesti hyvä maku.


Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä maisteluun pääsi tietysti jälkkärit. Moni ravintola oli panostanut jälkkärissään raparperiin mutta päädyimme kuitenkin Toscaninin tiramisuun ja Demon mustaherukkateellä maustettuun suklaaganacheen, mustaherukkavispipuuroon ja mustaherukanlehtihyytelöön. Sain pienen maistiaisen tiramisusta ja se maistui ihan italialta, mahtavaa. Demon jälkkäri oli raikas mutta olisin toivonut siihen hieman enemmän suklaaganachea vispipuuron sijaan. Erittäin onnistunut lopetus loistavalle tasting-lounaalle kuitenkin.


Ensi vuoden tapahtumaa odotellessa sitten vaan... Ensi vuonna aion olla ennalta viisaampi ja ostaa ennakkolipun festareille, sillä siten säästää pitkän pennin. Ja sitten ne "säästetyt" rahat voi käyttää useampaan annokseen, tietty. Sehän on selvää säästöä se! Olitko sinä herkuttelemassa Taste of Helsingissä?

#tasteofhelsinki

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Mökkeilyä

Olipa ihana viikonloppu, kesän ensimmäinen mökillä vietetty sellainen. Lauantaina oli tyttöjen kanssa perinteiset Kolmen Tähden Illalliset ja olin kokkausvuorossa. Ruokalistaan kuului alkupalaksi raikas "kalalautanen", pääruoaksi mozzarellalla täytetyt pestomarinoidut broilerinfileet ja jälkkäriksi valkosuklaa-mustikka-trifle. Ruokailun lomassa pelailtiin, saunottiin ja talviturkitkin lensivät järveen.


Vanhempieni mökki oli saanut uuden laiturin. Vesi on tosin laskenut ihan urakalla, sillä laiturin päässä vettä oli puoleen reiteen saakka. Ei siinä sitten paljon hypitty laiturilta veteen. Asteita järvivedessä oli n. 22 astetta ja silti se tuntui kovin kylmältä saunan jälkeen. Ei ole vielä vilukissan paikka, ehkä myöhemmin kesällä sitten.



Illallisen alkupalalautasen sisällön keksin ihan viime metreillä. Arvoin kaiken maailman salaattien sun muiden välillä, kunnes yhdistelin muutaman reseptin ja tulos oli oikein onnistunut. Tarjolla oli siis eräänlaisia mummon kurkkuja, katkaraputahnaa Maalahden limpulla sekä ruohosipulituorejuustolla täytettyjä kylmäsavulohirullia.



Illalla oli niin kaunista ja rauhallista. Järvi ihan tyyni ja taivas vaaleanpunainen. Maisemaa olisi voinut tuijotella vaikka kuinka pitkään. Ah.



Sunnuntaina järjestin lounaan vanhemmilleni, siskolleni ja avomiehelleni. Koko viikkis siis meni kokkaillessa mutta mikäs siinä ollessa, kun sai tehdä hyvää ruokaa ihanassa miljöössä. Pitää päästä sinne pian uudelleen lataamaan akkuja ja vaikka heittelemään virveliä!

Oikein ihanaa viikkoa kaikille, toivottavasti aurinko alkaa taas paistamaan!



sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Buzzador-kampanjan testissä Veetin uudet vahaustuotteet

Iltoja! Sain Buzzadorilta kutsun Veet Precision Wax & Caren ja Veet Easy Wax Electrical Roll-on -kamppikseen. Idea buzzadorina olemisessa on se, että saat Buzzadorilta kutsuja erilaisiin kampanjoihin, joiden kautta pääset testaamaan tuotteita ja buzzaamaan niistä eteenpäin vaikkapa ystäville ja kollegoille. Kannattaa liittyä mukaan!

Olen joskus vuosia sitten kokeillut joitakin Veetin tuotteita mutten ole ollut kovin vakuuttunut niistä. Muistan testanneeni jotain sprayattavaa moussea, jonka piti poistaa säärikarvat hellästi mutta tuntui, että sääret olivat tulessa tuotteen käytön jälkeen. Se tuote lensi nopsakkaan roskakoriin.

Buzzador lähetti Veet-paketin, joka sisälsi pääasiassa säärille tarkoitetun sähkökäyttöisen Veet Easy Wax -roll-on-pakkauksen, kasvojen alueelle tarkoitetun Veet Precision Wax & Care -pakkauksen
sekä vahaliuskoja jaettavaksi ystäville.


Veet Easy Wax roll-on pääsi heti testiin, sillä olin odottanut pakettia kuumeisesti. Olin varta vasten kasvattanut säärikarvani hobittitasolle tämän kamppiksen testausta varten, viehättävää. Ohjeissa sanottiin, että vahan pitäisi antaa lämmetä 20-40 minuuttia, jonka jälkeen sen pitäisi rullata ihoa vasten vaivattomasti. Annoin sen lämmetä aluksi puoli tuntia ja koitin rullata mutta roll-on ei liikkunut suuntaan tai toiseen. Jatkoin vahan lämmittämistä vartin verran ja sitten homma alkoi pelittää paremmin. Tärkeää oli, että rullaa alhaalta ylös, polvesta nilkan suuntaan, ja sitten silittää liuskaa samaan suuntaan, jotta karvat varmasti irtoavat.


Vahaaminen oli yllättävän helppoa, kun se alkoi sujumaan. Yhtä liuskaa käytin pari-kolme kertaa eli aika säästeliäästi. Pakkaus sisälsi 24 liuskaa, joista käytin 12. Enemmänkin olisi helposti mennyt mutten raaskinut käyttää ensikerralla enempää. Suurin osa hobittikarvoituksestani lähti kiltisti irti, joitakin yksittäisiä jäi sinne tänne, jotka sitten sheivasin perinteisesti höylällä veke. Yllättävän kivutontakin vahaaminen oli, joissain ihon ohuemmissa kohdissa tuli hieman ulvaistua mutta hei, no pain, no game.


Olen lukenut tuotteen arvosteluja netistä ja aika moni on valittanut, että on saanut kaikenmaailman näppyjä ja ihottumaa vahasta mutta itselleni ei mitään tälläistä tapahtunut. Karvat pysyivät poissa parisen viikkoa ja ero sheivattuihin kohtiin oli huomattava. Ainoa huonompi homma oli, että muutaman viikon jälkeen osa vahatuista karvoista alkoi kasvaa sisäänpäin. Sitten niitä pitää kaivella ihon alta esiin ja sen jälkeen iho onkin sitten ihan ruvella. Ei kiva näin kesäaikana. Jos kuitenkin haluaa pitkäaikaisen ratkaisun karvojen poissapitämiseen, niin kyllä vaha on siihen parhain kotikonstiratkaisu. Itse ainakin inhoan höyläämistä yli kaiken, joten tulen luultavasti kaivamaan Easy Waxin vielä toisenkin kerran kaapista esille.

Seuraavaksi testiin pääsi Veet Precision Wax & Care, joka on tosiaan tarkoitettu kasvojen alueiden karvoille, kuten mahdollisiin leukahaituviin sekä kulmakarvoihin. Pieni putkilo sisältää täsmävahan ja hoitovoiteen. Pakkauksessa on myös 20 uudelleenkäytettävää liuskaa ja lasta, millä voi muotoilla kulmakarvoja. Koskaan en ole mitään vahatuotetta naamani lähelle laittanut, joten kerta se oli ensimmäinenkin. Pientä vahaputkiloa piti lämmittää minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jotta vahasta tulisi juoksevaa. Tärkeää on myös puhdistaa kasvot kaikesta liasta ja meikistä, ettei iho ärsyynny vahattaessa.


Testasin vahaa ihan varovasti kulmakarvoihin, sillä olen hieman skeptinen vahan levittämisessä kasvojen iholle. Vaha pitää levittää karvojen kasvusuuntaan. Kokeilin vahaa hyvin pienellä alueella ja kyllä ne parit hassut karvat vahalla irtosivat. Pitäydyn silti vanhoissa kunnon pinseteissä, jos haluan muotoilla kulmakarvojani.

Aurinkoista illan jatkoa kaikille!



#buzzadorveet #veeteasywax #veetprecisionwax