Tomaatti-paprikakeittoa...

First things first. Eilinen elokuva. Vaikuttava, raskas, yllättävä. En siis ole nähnyt aikaisempia leffa- tai teatteriversioita kyseisestä musikaalista, joten tarina ei ollut kovin tuttu. Upeita näyttelijäsuorituksia seuratessa vajaa kolmetuntinen meni siivillä. Aikaisemmin Anne Hathaway ei ole suuria tunteita herättänyt mutta nyt pelkkä Annen näkeminen kankaalla toi tipan linssiin, veti roolinsa täydellä tunteella. Sivuosa-Oscaria odotellessa... Leffan jälkeen oli tosiaan cocktail-tilaisuus ja pöytiin oli katettu tyylikkäästi ranskalaisia viinejä, kolmea eri juustolaatua, viikunahilloketta, patonkia ja crostineita. Elämä ilman juustoa (tai viiniä...) ei vain olisi elämää!

Nyt kun päästiin ruokapuheisiin, niin näpytelläänpä tähän viimeisimmästä Maku-lehdestä bongattu resepti tomaatti-paprikakeitolle, tosin hieman mukautettuna omaan makuun sopivaksi. Aloitetaan tämä ruokabloggailu tällä lailla simppelisti lumiseen talvipäivään sopivalla keitolla.

Tomaatti-paprikakeitto

1 tölkki paseerattua tomaattia (500 g)

3 dl vettä

1 paprika

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl kasvisfondia tai puolikas kasvisliemikuutio

2 rkl oliiviöljyä

5 rkl tuoretta basilikaa

1/4 tl mustapippuria

1/2 tl suolaa

muutama ripaus cayennepippuria

Kuutioi paprika ja sipulit pieniksi. Käytin tässä keltaista paprikaa, jotta keitto saisi vähän väriä. Kuullota paprikaa ja sipuleita muutama minuutti oliiviöljyssä kattilassa. Lisää paseerattu tomaatti, vesi sekä kasvisfondi tai liemikuutio. Itsellä ei sattunut fondia kotoa löytymään, joten murustin joukkoon puolet kasvisliemikuutiosta paremman ratkaisun puutteessa. Anna keiton hautua n. 10 minuuttia.

Mausta tuoreella basilikalla ja mustapippurilla, älä enää keitä. Tässä vaiheessa testasin makua ja totesin sen olevan liian mieto omaan makuun, joten lisäsin keittoon hiukkasen suolaa sekä cayennepippuria potkua antamaan ja johan alkoi toimimaan! Koristele basilikan lehdillä ja tarjolle vaan. Kotona sain palautetta avomieheltä, että oli parasta maistamaansa tomaattikeittoa. Pakkohan siihen on uskoa!

Seuraavana päivänä keittoa oli vielä jäljellä ja jääkaapissa lojui neljä yksinäistä, keitettyä siikliperunaa. Siikli on mielestäni perunalajikkeista paras, koska se on niin mukavan kiinteä. Kuoraisin perunat ja pilkoin ne kuutioiksi ja lisäsin keittoon, jotta siitä tulisi ruokaisampaa. Toimihan tuo oikein hyvin tomaatti-paprika-perunakeittonakin!