Viikonlopun fiilistelyä

Se olisi sitten taas yksi viikonloppu pulkassa. Ja luontoäippä päätti sitten kruunata sunnuntai-illan lumisateella, kiitos siitä. Katolta kun eilen rymähteli alas isoja lumijääkimpaleita, niin ehdin jo hurrata, että nyt se lumi lähtee. Mutta kun ei. Muistan, kun viime vuonna huhtikuun alussa kauhisteltiin, että miten käy vapun; joudutaanko viettämään piknikiä lumikasoissa. Silloin tapahtui kuitenkin jokin ihmesulamisreaktio ja saatiinkin ryystää skumppaa pebat kuivina nurtsilla. Tänä vuonna usko samaan ihmeeseen on to-del-la kovilla. Simban ilme kertoo kaiken.

Eilen, kun en tiennyt lumisateesta vielä mitään, laitoin hihat kotona heilumaan. Iski jokin kummallinen siivous/järkkäilyvimma. Tuollaisia vimmoja yleensä iski aina opiskeluaikoina tenttiviikoilla mutta nuo ajat ovat jo long gone. Parveke pääsi kesäkuntoon, vain kukat puuttuvat. Turhaa kamaa lensi roskikseen ja ei-niin-turhat kamat vietiin varastoon odottamaan kesän kirppiksiä. Vierashuoneen kirjahyllyyn kertyy aina kaikenlaista, sillä olohuoneessamme ei juurikaan ole säilytystilaa. Raivasin vierashuoneesta romua pois ja siitä tulikin huomattavasti siistimpi. Alla olevan kiinakaapin päällekin oli kertynyt luvaton määrä kaikkea turhaa mutta nyt jätin siihen vain yhden säilytyspurkin sekä kissojen pääsiäisohrat. Johan tuli paljon rauhallisempi fiilis huoneeseen.

Eikä viikonloppu ole mitään ilman hyvää ruokaa, eihän? Lauantaina iltasella alkoi tehdä mieli jotain pientä suolaista. Olin illan yksin kotona ja päätin väsätä itselleni vähän pizzaa... Yhden pizzan sijaan tulikin leipaistua neljä, uuups. En sentään niin possu ollut, että olisin vetäissyt kaikki itse kerralla naamariin. Riitti niistä kivasti sitten sunnuntain lounaallekin. Täytteinä oli mm. fetaa, tonnikalaa ja kylmäsavulohta sekä ilmakuivattua kinkkua ja chorizoa, nam. Ensi viikolla syödäänkin sitten pelkkää salaattia. Kivaa illan jatkoa!

Red velvet cake, ahhhh!

Keväistä lauantaipäivää kaikille!

Tulipa sitten vuoden päivät täyteen nykyisessä työpaikassani viime viikolla ja ajattelin sen kunniaksi leipaista kakun työkamujen päivää piristämään. Kakkuvalinta ei ollut tällä erää vaikea, sillä olen haaveillut muutaman viikon takaisesta New Yorkin ruoka -kurssista saakka siellä tehdystä red velvet cakesta, nammmm.... Se onnistuikin oikein hyvin ja kakku katosi päivän aikana kymmeneen makeanhimoiseen vatsaan. Vaikka pari postausta sitten lupasin, että koristelisin seuraavaksi tekemäni kakun uusilla, hienoilla koristelutyökaluillani, en kuitenkaan sitä tehnyt. Paha, paha. Ei vaan millään riittänyt energia uuvuttavan pääsiäisen jälkeen minkään uuden opiskeluun. Puolustuksekseni voin sanoa, että ei kakku koristeluja tarvinnut, se oli oikein hyvää pelkistettynäkin. Jätetään ne viiniköynnökset ja sydämet toiseen kertaan.

Tein kakkupohjan jo sunnuntaina, vaikka kakku tuli tarjolle vasta tiistaina. Red velvet cake vain paranee vetäytyessään ja sen käsittely oli myös huomattavasti helpompaa, kun se oli ehtinyt vetäytyä jääkaapissa kunnolla. Tosin oma versioni red velvetistä oli enemmänkin brown velvetiä, sillä punaisen, nestemäisen elintarvikevärin määrä ei oikein riittänyt värjäämään kakkua kirkuvan punaiseksi. Kurssilla käytettiin apteekista ostettua pulverimaista väriä ja se värjäsi kakun kauniin viininpunaiseksi. Maku oli joka tapauksessa oikein mainio. Maanantaina olikin sitten täyttämisen ja kuorruttamisen aika ja tiistaina sitten nautittiin!

Red velvet cake

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

2 tl kaakaojauhetta

1/2 tl suolaa

3 1/4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 munaa

3-4 tl punaista elintarvikeväriä

1 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

125 g voita

1 tl ruokasoodaa

1 tl valkoviinietikkaa

Täyte ja kuorrutus

250 g mascarpone-juustoa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl kuohukermaa

2 dl tomusokeria

3 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa halkaisijaltaan n. 20-senttinen irtipohjavuoka leivinpaperilla ja voitele sen reunat. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe kulhoon, lisää suola. Sekoita maito ja väriaine keskenään. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää munat yksitellen huolellisesti vaikkapa puuhaarukalla vatkaten. Lisää taikinaan puolet jauhoista ja puolet nesteestä. Sekoita taikina tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja neste ja sekoita taas. Sekoita sooda valkoviinietikan joukkoon ja kaada kuohuva seos taikinaan ja sekoita nopeasti.

Kaada taikina vuokaan ja paista n. 40 - 50 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi. Itse jäähdyttelin kakkua seuraavaan päivään, että se ehti kunnolla vetäytyä. Leikkaa pohja kahteen tai kolmeen osaan.

Valmista kuorrutus. Sekoita tuorejuusto ja mascarpone sähkövatkaimella. Siivilöi tomusokeri joukkoon ja sekoita. Lisää vaniljasokeri ja kerma. Vatkaa sähkövatkaimella, kunnes kuorrutus on sileää ja kuohkeaa. Kokoa kakku. Nosta pohjalevy tarjoiluvadille ja levitä n. 1,5 dl kuorrutusta päälle ja toista sama seuraavalle kerrokselle. Levitä jäljelle jäänyt kuorrutus kakun päälle ja mahdollisesti myös reunoille, mikäli kuorrutusta on tarpeeksi. Itse jätin reunat tällä kertaa kuorruttamatta.

Sitten vain kahvit keittymään ja syömään, nams!

Haaveita, haaveita

Inspiroituneena muiden blogien, kuten Beauty of Lifen, postauksista minäkin päätin tehdä haavelistan sisustushommeleista. Aloin tätä listaa päässäni muodostelemaan ja huomasin, että aika moni haavelistani asioista on Eero Aarnion suunnittelema...

Ykkösenä täytyy mainita (tosin eivät nämä missään tärkeysjärjestyksessä muuten ole) ikisuokkarini Eero Aarnion pallotuoli. Entisessä työpaikassani näitä oli paljon, eikä kukaan niissä koskaan istunut. Kollegan kanssa usein funtsittiin, miten sellaisen saisi rullattua sieltä ulos kenenkään huomaamatta... Ah.

Jatketaan Aarniolla. Tuplakupla. Ihan vaikka se pienin koko riittäisi. Pallotuoliin verrattuna tämä hankinta olisi ihan mahdollinen, mutten ole kuitenkaan raaskinut sitä hankkia, koska haluan sille täydellisen paikan, eikä sitä tällä hetkellä ole. Minulla on Aarnion Pinja-lamppu ja on sekin ihana, mutta ei se mikään Tuplakupla ole.

Ja kolmas kerta Aarniota. Puppy. Värillä ei väliä. Puppy tänne ja heti! Tai jos ei ihan heti, niin viimeistään sitten, jos joskus tulevaisuudessa kotona on vaikka lastenhuone.

Mennäänpä sitten keittiön puolelle. Jo jossain aikaisemmassa postauksessani mainitsin, että toivelistalta löytyy Timo Sarpanevan puukahvallinen pata. Tästä olisi jo jotain hyötyäkin, ei menisi pelkkään koristekäyttöön.

Yksi keittiöön liittyvistä suurimmista haaveista on saareke. Haluan saarekkeen! Nykyisessä keittiössä ahdistaa, kun ei ole laskutilaa tarpeeksi. Seuraavassa asunnossa on oltava saareke tai sitten vähintäänkin paljon lisää laskutilaa. Tälle lisääntyneelle laskutilalle asettaisin maailman kauneimman monitoimikoneen (jota tuskin osaisin edes käyttää) KitchenAid Artisanin. Jos sen saisin, olisi jatkuvasti leipätaikinat sun muut tuloillaan! Olisi, olisi.

Ja nyt, kun kesäkin on tulossa, niin terassille olisi kiva saada jotain uutta, kuten joku tämän tapainen riipputuoli. Jossain näin sellaisen "kukkakuosisen" version mutten millään muista missä. Stockalla? En muista. Jos joku muu muistaa, niin kerrohan ihmeessä! Olisi niin kiva käpristyä tuohon jätskitötterön kanssa.

Hmmm... Nämä haaveet eivät nyt olleet sieltä kaikkein halvimmista päästä mutta siksipä ne haaveita ovatkin. Ehkä sitten jonain päivänä joku näistä saa hyvän kodin meidän luotamme...

Katkarapu-mascarponerisotto

Kivaa pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille! Miniloma meni nopeasti ja tuntui, että koko pääsiäinen meni vain syödessä. Olimme lillumassa Naantalin kylpylässä, josta olimme varanneet myös buffet-illallisen. Käytiin kylpylään saapuessa "kevyellä" lounaalla, jonka jälkeen masut oli täynnä pekonihampparia ja pasta carbonaraa. "Kyllä ne ehtii sulaa illallisen alta pois tossa altaassa kelluessa"...

Eivät ehtineet. Illalliselle mennessä maha oli vieläkin niin täynnä, että syöminen teki fyysisesti kipeää. Jäi harmittamaan varsinkin juustopöytä, johon olisin mielelläni tehnyt paremmin tuttavuutta. Harmittavan monta juustolaatua jäi lautaselle nököttämään. Ja punaviinikastikkeessa kylpevää vasikanfilettäkin olisin mieluusti enemmän maistellut mutta kun ei pysty, niin ei vaan pysty. Se on kyllä kumma, että mitä enemmän illalla syö, sitä kovempi nälkä aamulla on. Aamulla ei ollut tietoakaan illan ähkystä ja sitten taas tyytyväisenä valloittamaan aamiais-buffettia. Ja sitten kotiin pääsiäislounasta vääntämään jne...

Tässä resepti, joka ei kuulunut kylläkään pääsiäiseemme mutta se on niin mahdottoman hyvää, että se ansaitsee tulla postatuksi!

Katkarapu-mascarponerisotto

4 dl risottoriisiä
1 l kanalientä
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
200 g mascarpone-juustoa

pussi pieniä pakastekatkarapuja

pussi isoja pakastekatkarapuja
1 dl voita

1 dl valkoviiniä

tuoretta timjamia

parmesaanijuustoa

oliiviöljyä

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa ja mustapippuria

Kuumenna öljy ja kuullota ensin hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää riisi ja kuullota, kunnes se on läpikuultavaa. Lisää joukkoon valkoviini ja hauduta se pois. Lisää kuumaa kanalientä vähän kerrallaan sekoittaen, kunnes riisi on kypsää. Tähän menee parikymmentä minuuttia.

Ota risotto pois liedeltä. Lisää joukkoon mascarpone-juusto, pienet sulatetut katkaravut, hienonnettu timjami, voi ja sitruunan mehu. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Lisää lopuksi joukkoon parmesaani ja asettele päälle isot katkaravut sekä lisää koristeeksi vielä hienonnettua timjamia. Tarjoile vaikkapa raikkaan salaatin sekä rapean patongin kera.