Syksyn omenat soseeksi!

Syksy on tullut ja omenapuut ovat hedelmää pullollaan. Sain pienen pussillisen omppuja työkamulta ja sitten iskikin suurempi omenakuume. Piti lähteä mummolaan omenapuita ravistelemaan. Talviomenoita olisi puissa roikkunut jo suuret määrät mutta jätin ne vielä kypsymään ja keskityin kaneleihin. Olin loppujen lopuksi aika maltillinen ja mukaan lähti keskikokoinen paperipussillinen omppuja. Jotkut niistä olivat lintujen nokkimia joistain kohdista ja puusta putoamisen jäljiltä kolhuilla, mutta eipä tuo haitannut menoa, sillä soseeksi koko setti päätyi.

Jos omput olisivat olleet hieman siistimpiä, olisin keitellyt ne kuorineen, jotta ne kuorissa elelevät elintärkeät flavonoidit olisivat päässeet mukaan. Eikös tummassa suklaassakin ole paljon terveellisiä flavonoideja? Korvaan ompun kuoret syömällä vaikka taloussuklaata, nam nam. Palataanpas asiaan. Eli kuorin omput ja leikkasin linnun nokkimat reiät ja muut omppuun kuulumattomat töhnät pois. Tämän jälkeen paloittelin ne suht pieniksi ja poistin siemenkodat.

Kattilan pohjalle puolisen desiä vettä, omput mukaan, kansi päälle ja uuniin. Uuni lämmitetään n. 150:een asteeseen ja annetaan omppujen muhia parisen tuntia. Suurin piirtein kahden tunnin jälkeen kattila kannattaa nostaa uunista pois hetkeksi ja sekoitella omenoita ympäriinsä. Lämpötila lasketaan reiluun sataan asteeseen ja laitetaan kattila takaisin lämpöön ja annetaan olla, kunnes omput ovat mukavan pehmoisia. Itse pidin niitä uunissa kokonaisuudessaan vajaat viisi tuntia.

Sitten sauvasekoitin käteen ja surraamaan koko potti tasaiseksi. Valmis tuote ei välttämättä herätä suurinta ruokahalua mutta kyllä se ihan omenalta maistuu. Sokeria en lisännyt ollenkaan, terveellisiä kun ollaan...

Sitten olikin kaikki hyvänkokoiset pakasterasiat jo käytössä kesäisen mansikkasoseprojektin jäljiltä, joten ei auttanut muu kuin pussittaa tuotokset pieniin minigrippeihin. Reilut 15 pussia pääsi pakastimeen odottamaan syksyn ja talven leipomuksia. Tänä jouluna ei kyllä joulutortuista tule löytymään luumuhilloa...

Block.

Olen ollut niin laiska blogimaailmassa viimeisen parin kuukauden ajan. Myönnän. Ei ole kiinnostanut kirjoittaa tai lukea. Kesä vei mennessään ja mukana tuli varsinainen writer's block. Kuvia olen joka puolelta ottanut paljon mutta ne eivät vain ole siirtyneet koneelta blogiin saakka. Jospa tilanne nyt syksyn tullessa muuttuisi. Onhan tämä jo iso askel, että pääsin kirjautumaan Bloggeriin (salasanaa en tosin ekayrittämällä muistanut, enkä edes toisella) ja käväisin lukasemassa muutamat ihanat blogipostaukset. Kyllä tämä tästä vielä lähtee...

Writer's blockista pääsemme nerokkaana aasinsiltana Harri Koskisen suunnittelemaan Block-valaisimeen. Olen aina kyseisen lampun kirkasta versiota ihaillut mutta pihiys on joka kerran nostanut päätään ja lamppu on jäänyt kauppaan. Eräänä päivänä viime viikolla kuitenkin pihiys oli kadoksissa. Kollega huhuili työpisteeltään, että Facebook-mainoksen mukaan nyt olisi Stockmannilla turkoosi Block satasen alennuksessa. Se oli menoa sitten. En ollut edes kuullut, että Blockia saa turkoosina ja turkoosi on niin minun värini.

Tämä turkoosi ihanuus oli suunniteltu varta vasten Stockmannin 150-vuotisjuhlavuodelle ja oli nyt alennettu, koska se on jo "last seasonia". Eipä kestänyt kuin kymmenisen minuuttia Stockan Facebook-mainoksen nähtyämme, kun olimme jo Argos-hallissa Blockit kainalossa kassalla. Saa olla Stockan markkinointiosasto ylpeä erittäin onnistuneesta mainonnastaan.

Selkeää paikkaa lampulle ei ollut mielessä mutta pakko se oli nyt saada. Parhaimmillaan se olisi yksinään jollain pitkällä, vaalealla tasolla. Meiltäpä ei sellaista kuitenkaan löydy, joten the next best thing oli lyhyt, vaalea tv-taso. Raivasin kaiken muun telkkarin vieriltä pois ja tein tilaa Blockille ja siinä se nyt nököttää. Tavallaan kodin parhaassa paikassa, sillä telkkari on jokapäiväisessä käytössä, joten sitä tuijotellessa voi ihailla samalla Blockia. Illan tullessa siitä tulee entistä kauniimpi, pehmeää valoa pimeisiin syysiltoihin. Mitäs pidätte? Löytyykö kotoasi oma ihana Block?

Eikä se shoppailu Stockalla siihen loppunut, sillä satuimme laskeutumaan hissillä ykköskerrokseen juurikin siihen paikkaan, missä on esillä uudet Coca Cola Light <3 Marc Jacobs -putelit. Olohuoneen ikkunalaudalla tönöttivät jo ennestään Jean Paul Gaultierin vastaavat, joten pitihän nämäkin saada niille seuraksi. Gaultierin kuosit miellyttävät omaa silmääni enemmän mutta ei Jacobs kovin paljon niiden rinnalla kalpene. Kummista pidät enemmän?

Ihanaa illan jatkoa!

Kesä kukkii!

Miten juhannus meni? Vietimme naapureiden ja kamujen kanssa harvinaisen aikuismaisen juhannuksen, sillä valot sammuivat jo puolenyön aikaan. Totesimme sen johtuvan mukana menossa olevasta naapurin pikkuvaavista, joka näki maailman ensimmäisen kerran juhannusviikon maanantaina. Piti tietty näyttää hyvää esimerkkiä beibille heti viiden päivän vanhana.

Mieli on hyvin pitkälti kahden viikon päästä alkavassa kesälomassa. Vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että jaksan oikein hyvin odottaa sinne heinäkuun tokalle viikolle loman alkua mutta nyt olisin täysin valmis jäämään lomalle vaikka heti huomenna. Koska sinä vietät kesälomasi?

Tässä muutamat näpsyt kotipihan kukkasista, lisätään vähän kesäfiilistä! Ei muuta tällä erää, aurinkoista päivää kaikille!

 

 

 

Maustekaappi uusiksi!

Hellurei! Blogeista löytyy hirmuisesti inspiraation lähteitä. Jos vielä saisi aikaiseksi toteutettua kaikki nämä löytyneet inspiksen kohteet, niin voisi olla itsestään ylpeä. Kotoa löytyisi niiiiiin paljon tuunauskohteita, että mielikuvitus meinaa loppua kesken.

Yhden kohteen sain kuitenkin nyt hoidettua, ainakin melkein. Maustekaappi. Se on ollut sekava kokoelma erilaisia purkkeja ja pusseja ja minua on aina häirinnyt sen vaikeaselkoisuus. Aina kun kaapista jotain ottaa, niin toinen purnukka tippuu kamalalla kolinalla lattialle. Tosi toimivaa. Lähtötilanne on siis alla. Toiveissa siis harmoninen ja selkeä maustetaivas.

Ikea-reissuhan tästäkin sitten tuli. Ostin 20 Droppar-maustepurkkia näin aluksi. Ne olivat hieman liian isoja toiveisiini nähden mutta kaikkea ei voi aina saada. Kävin myös Clas Ohlsonilta ostamassa halvimman mahdollisimman Dymon, mitä löytyi. Olisi ehkä kannattanut panostaa muutama euro enemmän, sillä Dymon leikkuri lopetti toimintansa heti ensiyrittämän jälkeen. Noo, saksilla vaan.

Sitten vain mausteet uusiin purkkeihin. Muuten olen tulokseen oikein tyytyväinen mutta maustekaappini tarvitsee lisää hyllyjä, jotta saan sinne lisää purkkeja! Eivät mausteet sentään tuohon lopu, vaan ruokakaapissa on yksi harvinaisen sekava kokoelma niitä lisää. Ideaalia olisi, jos kaikki mausteet olisivat samanlaisissa purnukoissa.

Kyllä mieli nyt lepää kaappia katsellessa. Purkit ovat tosin melko hasardisti päällekkäin, joten pitänee noudattaa erityistä tarkkuutta purkkien noukkimisessa siihen saakka, kunnes saan jostakin hommattua sinne pari hyllyä lisää. Mitäs pidätte? Sattuuko jollakulla muuten olemaan tarvetta tyhjille maustepurkeille johonkin omaan tuunausprojektiin? En ole vielä vienyt niitä lasinkeräykseen, joten huudelkaapa, mikäli tarvetta on!