Kissa ja kori

Keksiviikko, kohta on jo viikonloppu, jipiiii! Tänään on ollut hieman levoton päivä, eikä ole oikein mitään järkevää sanottavaa, joten tämän päivän postaus pyhitetään aina-uteliaalle Minille. Oltiin joku aika sitten avomieheni vanhempien "mökillä", joka on alunperin ollut asuintalo. Kun mökki ostettiin, sinne oli jäänyt paljon vanhoja huonekaluja ja kaikenlaista sälää. Mökin vintiltä löytyi mm. kolme erikokoista kuvassa näkyvää koria, joista yhden sain ottaa omaksi kotiimme.

Mökissä oli asunut myös todella paljon kissoja ja korin kotiimme saapuessa olivat omat kissamme ihmeissään. Isompi pyöri korin ympärillä kymmenisen minuuttia eikä voinut irroittaa nenäänsä siitä. Roudasin korin takapihalle aikomuksenani maalata se valkoiseksi mutta pikku-Mini teki taas homman hieman hankalammaksi. Pitihän se kori käydä kunnolla läpi. Korin tuunauspostaus tulee myöhemmin, siitä tulikin oikein siisti säilytysastia takkapuille!

Aurinkoista viikkoa!

Tuunausta...

Iltaa! Tänään on hyvä päivä ainakin noin tehokkuusmielessä. Suljettiin toimisto helatorstaiviikonlopuksi tänään jo kahdelta ja sen jälkeen olen saanut paljon aikaseksi. Kotiin päästyäni alkoi tapahtua: tein lohipiirakan huomiselle vierasvaraksi sekä kermaista lohipastaa päivälliseksi, pesin pyykit ja kissanhiekkalaatikon, siivosin ja järjestelin kämppää yleisesti sekä laitoin leipätaikinan muhimaan huomiselle. Mutta se tärkein ja epätavallisin juttu minulle, minkä sain vihdoin aikaiseksi oli kaapissa lojuneen rottinkikorin tuunaus! Kiitos Kotikolmio-blogin vinkkien, minäkin uskalsin tarttua toimeen, eli spraymaalipurkkiin, ja maalata menemään!

Tämä kori on joskus saatu tuparilahjaksi herkkuja täynnä mutta sen jälkeen se on maannut varaston hyllyllä ja se on kaivettu esiin vain pääsiäisenä, jolloin pikkunoidat ovat saaneet valita munansa siitä. En juurikaan välitä tällaisen rottingin väristä, joten se kaipasi uutta ulkomuotoa, jotta se pääsisi käyttöön. Varastossa on ollut odottelemassa myös musta spraymaalipurkki ja sekin pääsi tänään ensikäyttöön.
 

Sitten vain takapihan nurtsille maalaushommiin. Maalasin ensin korin ulkopuolen, jonka jälkeen annoin sen kuivua parisen tuntia ja sitten siirryin korin sisäpuoleen. Tuntui, että kori vaati aika paljon spraymaalia, sillä pieniä kolosia on paljon.

Mini tuli tuttuun tapaan avittamaan projektissa mutta maalin hajua nuuskittuaan hetken, päätti se siirtyä turvallisemman matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Isompi kissani on sen verran pelkuri, että se paineli karkuun koko tilannetta jo siinä vaiheessa, kun aloin ravistaa spraypurkkia.

Ja tässä valmis tulos! Tosin luulen, että vetäisen siihen huomenna vielä lisäkerroksen maalia varmuuden vuoksi. Mitäs pidät? Onko parempi, kuin entinen? Itse ainakin tykkään siitä kovasti ja se pääsi heti ruokapöydälle toistaiseksi elossa olevan bonsain seuraksi.

Meiltä löytyisi toinenkin rottinkinen kori, johon yleensä otan pyykit koneesta. Sekin olisi kiva maalata. Mitäs te kokeneemmat sprayaajat sanotte, irtoaakohan korista mustaa spraymaalia vaatteisiin, jos siihen laitetaan kosteita pyykkejä?

Kivaa illan jatkoa, nyt meikäläinen korkkaa pakkasesta purkin uutta Magnum-suklaajädeä, jonka olen todella ansainnut tämän päivän tekemisten jälkeen! Heippa!

Viikonlopun fiilistelyä

Se olisi sitten taas yksi viikonloppu pulkassa. Ja luontoäippä päätti sitten kruunata sunnuntai-illan lumisateella, kiitos siitä. Katolta kun eilen rymähteli alas isoja lumijääkimpaleita, niin ehdin jo hurrata, että nyt se lumi lähtee. Mutta kun ei. Muistan, kun viime vuonna huhtikuun alussa kauhisteltiin, että miten käy vapun; joudutaanko viettämään piknikiä lumikasoissa. Silloin tapahtui kuitenkin jokin ihmesulamisreaktio ja saatiinkin ryystää skumppaa pebat kuivina nurtsilla. Tänä vuonna usko samaan ihmeeseen on to-del-la kovilla. Simban ilme kertoo kaiken.

Eilen, kun en tiennyt lumisateesta vielä mitään, laitoin hihat kotona heilumaan. Iski jokin kummallinen siivous/järkkäilyvimma. Tuollaisia vimmoja yleensä iski aina opiskeluaikoina tenttiviikoilla mutta nuo ajat ovat jo long gone. Parveke pääsi kesäkuntoon, vain kukat puuttuvat. Turhaa kamaa lensi roskikseen ja ei-niin-turhat kamat vietiin varastoon odottamaan kesän kirppiksiä. Vierashuoneen kirjahyllyyn kertyy aina kaikenlaista, sillä olohuoneessamme ei juurikaan ole säilytystilaa. Raivasin vierashuoneesta romua pois ja siitä tulikin huomattavasti siistimpi. Alla olevan kiinakaapin päällekin oli kertynyt luvaton määrä kaikkea turhaa mutta nyt jätin siihen vain yhden säilytyspurkin sekä kissojen pääsiäisohrat. Johan tuli paljon rauhallisempi fiilis huoneeseen.

Eikä viikonloppu ole mitään ilman hyvää ruokaa, eihän? Lauantaina iltasella alkoi tehdä mieli jotain pientä suolaista. Olin illan yksin kotona ja päätin väsätä itselleni vähän pizzaa... Yhden pizzan sijaan tulikin leipaistua neljä, uuups. En sentään niin possu ollut, että olisin vetäissyt kaikki itse kerralla naamariin. Riitti niistä kivasti sitten sunnuntain lounaallekin. Täytteinä oli mm. fetaa, tonnikalaa ja kylmäsavulohta sekä ilmakuivattua kinkkua ja chorizoa, nam. Ensi viikolla syödäänkin sitten pelkkää salaattia. Kivaa illan jatkoa!

Kakkuja koristelemaan!

Menin sitten netistä tilaamaan sataosaisen kakun koristelusetin. Nyt tämä paketti on parisen viikkoa levännyt keittiön tasolla odottaen, että se pääsisi käyttöön. Joskus pari-kolme vuotta sitten päätin, että minustakin tulee taitava kakkutaiteilija, kuten monista, monista muistakin. Olen tehnyt tähän mennessä kaksi melkoisen simppelin näköistä sokerikuorrutteella päällystettyä kakkua. Väsäsin näitä kakkuja tuntien ajan ja sen verran tuli kiroiltua, että totesin, ettei tällaisten kakkujen värkkäämisestä harrastusta tule. Millä sen kuorrutteen saa kakun päälle ilman, että se repeilee??? Mikä on kuorrutteen ideaalipaksuus??? Kerran vuodessa on hyvä tahti näiden sokerikuorrutetorttujen kanssa tappelemiseen, ihan turhaa verenpaineen nostamista. 

Koristelusetti sisälsi mielettömän määrän kaikennäköisiä härpäkkeitä: kirjaimia, tötteröitä ja erilaisia "työkaluja" esimerkiksi viiniköynnöksien tekoon. Minkäköhän näköinen on viiniköynnös? Latasin koko setin pöydälle ja tunsin suurta hämmennystä, kun taas kissani oli näistä hilipimpeleistä huomattavasti otetumpi, kuin tuleva leipoja/koristelija itse. Mini on aina paikalla, kun jossain tapahtuu.

Muottien pohjassa olikin pienet piikit. Onko nämä tarkoitettu siis iskettäväksi kakun pintaan ja sitten piikkien jättämien reikien mukaan voidaan vaikkapa piirtää niitä viiniköynnöksiä? Käsi alkaa täristä jo pelkästä ajatuksesta. Vinkkejä ja apuja kaivataan!

Olin pari viikkoa sitten New Yorkin ruoka -kurssilla ja siellä tehtiin mm. red velvet cakea, joka oli ihanaa! Sitä pitää tehdä piakkoin kotona ja lupaan väsätä siihen sitten niin hienot viiniköynnökset ja muut, ettei ole ennen nähty!

Lakanat vaihtoon!

Aurinko paistaa, ihanaa! Ihan erilainen fiilis lähteä uuteen päivään, kun ovesta ulos astuessa ei ole vastassa syvä harmaus. Kyllä se kevät sieltä tulee, vaikka tänään joutui vielä kaivamaan kaapista paksuimman talvitakin päälle paleltumisen varalta. Viimeistään pääsiäisenä olisi paras olla jo lumet sulaneet, että saa kaivaa kevättakin päälle ja koko talven kaapissa pölyyntyneet, käyttämättömät pilkulliset Converset jalkaan.

Vaikka kevät sieltä kolkutteleekin, vaihdoin lakanat melko talvisiin. Nämä Marimekon Nanuk-lakanat saattavat olla tämän hetken suosikkini. Olin aivan myyty, kun näin Nanukin ensimmäisen kerran. Jääkarhu halusi selkeästi uuden kodin juuri minun luotani. Ensikohtaamisen jälkeen Nanuk-perheeni on kasvanut parilla kahvimukilla, pikkulautasella, pillerirasialla sekä tietty näillä lakanoilla.

Näitä lakanoita löytyy myös puna-vihreinä versioina, ne ovat ehkä hieman näitä näyttävämmät mutta pidän näistä neutraaleista myös paljon. Kissani tekevät lakanoiden vaihdosta aina mielenkiintoisen operaation. Jostain syystä juuri sillä hetkellä on vain pakko hypätä sänkyyn ja juosta maanisesti sitä ympäri ja samalla estää aluslakanan saanti paikoilleen. Onko muilla kissaihmisillä samanlaisia kokemuksia? Aivan varmasti on... Puhtaisiin lakanoihin sujahtaminen tuntuu aina niin ihanalta, ilmeisesti myös Simbasta tuntuu samalta!

Ihanaa Ystävänpäivää!

Se olisi sitten Ystävänpäivä ja ajattelin omistaa päivän kirjoituksen omille karvanaamoilleni, jotka takaavat sen, että kotona ei ole koskaan yksinäistä tai tylsää. Nämä sisaruspuolet elelevät "sopuisasti" viha-rakkaussuhteessa, jossa isoveli vie ja pikkusisko vikisee. Kyllä pienempi yrittää laittaa kampoihin mutta ei ole helppoa, kun toinen on pari kiloa jäntevämpi. Pikkukissalla eli Minillä on se etu puolellaan, että se pääsee isoa Simbaa karkuun pienimpiinkin koloihin, jonne Simballa ei ole mitään asiaa.

Ei se elämä kuitenkaan pelkkää matsia koko ajan ole. Tappelujen ja ajojahtien lomassa nuuskitaan, pusutellaan ja nukutaan vierekkäin. Ne ovat parhaita kamuja ja toisilleen todella tärkeitä. Karvakamut arvostavat ystäviä, ihan niinkuin me vähemmän karvaisemmatkin arvostamme!

Happy Valentine's Day!